Vanhan ajan lämpöpenkille kehykset

Täällä on ahkeroitu tässä aiemmassa postauksessa esittelemäni vanhan ajan lämpöpenkki-projektin parissa. Tai pikemminkin tuskailtu. Nimittäin naulaaminen jäi tällä kertaa puutarhurin hommaksi, kun rakennusmestari keskittyi vähän tärkeämpiin hommiin. Jos jotain olen tässä vanhan talon kunnostushomman aikana oppinut itsestäni, niin ainakin sen, että mulla ei ole mitään taitoa eikä lahjakkuutta rakennushommiin. Mutta jos haluan päästä viljelemään aikaista salaattia, niin yksi mitätön kehikko lantapatteria varten on sentään saatava kasaan…

Ensin täytyy kuitenkin tarkistaa kuoppa, jonka syksyllä kaivoin valmiiksi työllä ja tuskalla. Ihmettelin tuolloin miten voi yhden kuopan kaivaminen tuntua samalta, kuin olisi juuri vetänyt 10km juoksulenkin, mutta myöhemmin selvisi, että puutarhurin vakavalla anemialla saattoi olla jotain osuutta siihen miksi happi ei oikein kulkenut lihaksiin saakka. Ihmekös jos vähän hengästytti! Mutta takaisin aiheeseen.

Jossain vaiheessa syksyä ehdin käydä heittämässä kuopan pohjalle myös styroxlevyjä, joiden tarkoitus on siis estää maata laatikon pohjalla routaantumasta.

Kuoppa lumen alla.

Lähinnä halusin tsekata, että onko kaksinkertainen styroxkerros pitänyt roudan loitolla ja mietin, että lunta on myös hyvä tässä vaiheessa ottaa vähän pois, sillä myöhemmin se saattaa sulaa ja jäätyä lukiten styroxit läpitunkemattomaksi jääkanneksi. Ja ihan hyvä, että tsekkasin, sillä tämä prosessi oli jo käynnissä.

Syksyllä jo mietinkin, että päälle olisi ehkä pitänyt laittaa pressu, jota nostamalla lumet ja jäät olisi saanut sitten helpommin nostettua sivuun.

Epäilin kyllä koko hommaa, mutta yllättäen levyjen alla niissä kohdissa, joissa levyt olivat olleet kunnolla painettuna maata vasten, maa oli aivan sulaa. Kuvan ylälaidassa näkyvässä kohdassa oli eristelevy vain “toisessa kerroksessa”, ei siis suoraan maata vasten ja siitä näkyy hyvin miten maa on päässyt jäätymään. Tästä vedin sellaisen johtopäätöksen, että jos et saa eristeitä kunnolla toisiinsa kiinni, niin raot olisi kyllä hyvä tukkia jollain ja ehkäpä olki toimisi kunnon kerroksena tässä paremmin.

Tässä välissä remppalounas ilmestyi nenän eteen ja popsin sen onnellisena siitä, että keskellä talvea kynsien alle oli ilmestynyt multaa! Huhtikuun salaattisadot mielessä lähdin toiveikkaana tutkimaan ulkorakennuksen jämälautatilannetta ja onneksi siellä riittää tavaraa näihin puutarhaprojekteihin! Kunnon laihialaisena olen tietysti säästänyt kaikki pikkutikutkin, sillä niitähän voi käyttää vielä pikkutaimien tukikeppeinä!

Aikamoinen kasa puuta tarvittiin. Itsehän olisin varmaan alkanut sahailemaan näitä yksitellen ja hakenut aina fiiliksen mukaan pari lisää, mutta onneksi rakennusmestari laski ohimennen, että tavoittelemaani noin 145cm x 95cm kokoiseen laatikkoon, joka olisi toiselta sivulta 100cm ja toiselta 120cm korkea, tarvittaisiin n. 30 pätkää kutakin. Löysinkin sitten kasan valmiiksi lähes sopivan pituisia pätkiä, jotka oli hyvä upottaa tähän projektiin ja mikä tärkeintä, vältyin tylsältä ja aina vähän pelottavalta sirkkelin käytöltä niiden osalta.

Tämmöset rakennushommat on niin tylsiä, että tässä vaiheessa pakko näyttää teille yksi löytö tuosta samaisesta puuliiteristä, nimittäin ikivanha oljesta punottu mehiläispesä! Mitäs sanotte, aika siistiä vai mitä? Mehiläistarhaus ja kesän kukkaloisto mielessä kykenin taas jatkamaan tylsän laatikon rakentamista.

Koska oon yhtä huono näissä rakennushommissa, kuin ruoanlaitossa, niin tämän tarkempia ohjeita en ala jakelemaan. Saatte ottaa mallia kuvista tai olla ottamatta. Jälkimmäinen ehkä parempi. 

Tässä vaiheessa päivää pimeä alkoi jo laskeutua ja korpit lentää pihan yli, kuten joka päivä. Hauskaa on, että ne aina vastailee kun niille raakkuu ja siivistä kuuluu hauska viuh, viuh, viuh. Kuvan linnusta en oon aivan varma, että onko kyseessä nyt korppi, sillä olin just ottamassa kuulosuojaimet päässä kuvaa tästä rakennusmestarin virittämästä huippuvalaistuksesta, jonka turvin pystyin jatkamaan äherrystäni pimeässä talvi-illassa. 

Kun loota oli naulattu kasaan, oli aika piirtää kuvassa näkyvien tukipuulappujen taakse viisto reuna ja sitten vaan sahattiin sitä myöten käsisirkkelillä ja moottorisahalla paksummat tolpan kohdat. 

Etureunan pätkät kiinnitin ruuveilla, jotta laatikon tyhjentäminen olisi myöhemmin helpompaa

Ja tadaa! Jättimäinen lantapatterilaatikko on kasassa, mutta ei tietenkään valmis, sillä kansi puuttuu vielä. Onneksi vielä on aikaa, sillä vasta helmikuussa tämä roudataan ja upotetaan paikalleen, styroxit poistetaan, ja pohjalle levitetään jyrsijäverkkoa. Koko loota täytetään tuoreella hevosenkakalla ja oljella, kastellaan lämpimällä pissan ja veden seoksella palamisen käynnistymisen varmistamiseksi ja vuorataan ulkopuolelta oljella. Sitten vain odotellaan ja edetään kuten aikaisemmassa postauksessa oon kertonut.

Vaikka tää projekti tuntuu jo aika suureelliselta, niin onneksi varhaissato on sitten jatkossa ihan omalla pihalla, eikä esim. palstalla, kuten Helsingissä asuessa. Siellä täytyi sadon kuljettamiseen keksiä usein luovia ratkaisuja.

Palstalla mulla olikin vain lasagnepenkki kesäkurpitsalle ja pari kylmälavaa mintuille. Pistetään tähän loppuun siis vielä ihana kesäinen kuva palstan kasvulavan kulmalle itsestään kylväytyneestä orvokista, sillä rakennuskuvia oli tässä postauksessa jo aivan tarpeeksi!

Avainsanat

2 Comments

  • Ihana mehiläispesä! Enpä oo tienny, että niitä on tehty ennen oljista(kin), mutta heti tuli mieleen satukirjoissa ja etenkin englantilaisissa puutarhakuvissa nähdyt pyöreäkattoiset “rengasmajat” mehiläisille….oliskohan ne juurikin noita. 🤔 Aina oppii uutta!

    • En ihan varma voi olla, mutta luulisin myös, että ne on juurikin mehiläispesiä. Mulla on ollut ajatuksena sitten joskus kokeilla mehiläistarhausta (tosin varmaan ihan niillä peruslaatikoilla), joten oli mukava nähdä, että sitä on tällä tontilla ennenkin tehty. Tuossa pohjassa näkyy vielä kennojen kiinnityskohtia 😁

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*