Keitetyt vihreät tomaatit

­Halla päätti satokauden myös halpiskasvihuoneessa ja jäljelle jäi vain kasa vihreitä tomaatteja. Vaan tällä kertaa olikin kyseessä vihreä lajike, ‘Gravy’s Green Zebra’. Tämä taisi olla ensimmäinen vihreä lajike itselläni ikinä, sillä avomaalta en ole muistaakseni uhrannut tilaa vihreille erikoisuuksille palstaviljelyaikoina lainkaan. Yhtenä villinä kesänä vuosia sitten kokeilin avomaalla kyllä pihvitomaatteja, lähes valkoiseksi kehuttua lajiketta, oranssia pitkulaista lajiketta jne. mutta sato oli surkea. Kaikki olisivat vaatineet enemmän lämpöä ja pidemmän kasvuajan. Niinpä nyt oli hauska kokeilla jotain ihan uutta, kun kerran käytössä oli ensimmäistä kertaa pieni kasvihuone.

Vielä raakoja ‘Gravy’s Green Zebra’ tomaatteja

Aika nopeasti kävi kuitenkin selväksi, että kantoveden voimin kasteltu kasvihuone yhdistettynä remppakesään oli tuhoon tuomittu kokeilu. Muurahaiset muuttivat kasvusäkkeihin ja kunnolla näytti viihtyvän vain suoraan maahan istutettu munakoiso, joka sekin latvottiin paristi maan tasalle jonkin nelijalkaisen villin lännen asukkaan toimesta…

Tämä kuva on vähän huijausta, sillä todellisuudessa olen kaahinut kiireessä kaiken sadon satunnaisiin muovipusseihin tai paidan/hameen helmoihin

Sadon määrä ja monipuolisuus kyllä silti yllätti positiivisesti! Tämä sadonkorjuukori taisi jäädä kesän viimeiseksi ja nyt tuntuu siltä, että talven lepo on enemmän kuin tervetullutta. Kasvimaa ei kiinnosta enää tippaakaan!

Padat porisemaan

Sen sijaan nyt tuntuu siltä, että haluan häärätä keittiössä, sytyttää kynttilän, leipoa höyryävää omenapiirakkaa ja lukea sohvannurkassa puutarhakirjoja. Vaikka näillekään jutuille ei juuri nyt ole aikaa, niin tätä postausta varten sentään ryhdistäydyin ja kokeilin jotain itselleni aivan uutta, nimittäin salsa verdeä! Sain idean Nina Soinnun Instagram postauksesta, jossa hän kertoi keittävänsä salsaa ihan oikeasti raa’oista vihreistä tomaateista. Itse olen kuitenkin niin varovainen, etten uskalla uhmata Eviran suositusta, jonka mukaan raakoja tomaatteja ei tulisi käyttää. Joten onneksi mulla oli nyt tätä kypsänäkin vihreää lajiketta kokonainen laatikollinen! Sormin painelemalla selvisi, että kypsiä näistä oli juuri sopivasti pikku kattilallinen.

Reseptiin kuului myös määrittelemätön kasa vihreitä chilejä ja niitä mulla oli. Paino sanalla “oli”. Nimittäin kun kurkistin pussiin, johon chilit pari päivää sitten keräsin, sain todeta, että nyt vihreitä oli huomattavasti vähemmän. Suuri osa oli ehtinyt kypsyä oransseiksi ja keltaisiksi.

Riivin loputkin chilit vielä terassilta ja sain lopulta kasaan melko hyvän setin. Näissä oli kuitenkin vielä ongelma. Nimittäin olin viljellyt tietääkseni vain mietoja lajikkeita. Siis todella mietoja. Niin mietoja, että lapset syö noita leivän päällä kuin tavallista paprikaa… Vähän siis harmitti, sillä oletettavasti tähän salsaan olisi tarvittu vähän potkua.

Omat valkosipulitkin ovat tänä vuonna surkean pieniä, mutta onneksi niitä sentään on. Kattilaan heitin kuvasta kaikki kuoritut kynnet.

Surrur ja chiliä silmään

Kaikki ainekset siis heitettiin kattilaan, sekaan vähän vettä ja keitettiin varovasti hetki. Sitten sauvasekoittimella sekaisin.

Surrutellessani menemään en tajunnut yhtään varoa silmiä, sillä tämänhän ei pitänyt olla tulista. Mutta olihan se tietenkin ja päätyi sinne silmään. Maistamalla vahvistui, että jokin chileistä oli sittenkin sisältänyt kunnon annoksen kapsaisiinia. No, järkytyksestä selvittyäni lisäsin joukkoon vähän tuoretta korianteria, limen mehua ja suolaa ja sen enempää en jaksanutkaan tätä mössöä enää maustaa. Mut tuntevat tietääkin, että oon oikeasti maailman surkein kokki ja kaikki tämmöset “mausta fiiliksellä rohkeasti, kokeile!” -reseptit on mun kohdalla täysin tuhoon tuomittuja.

Mausta jäi nyt selvästi jotain uupumaan, mutta itse en osaa yhtään sanoa, että mitä. Tämä puutarhuri oli tällä kertaa kuitenkin niin väsynyt, että salsapurkit saavat nyt piiloutua pakkaseen ja sitten jonain synkkänä talvi-iltana kaivan purkillisen kerrallaan esiin ja yritän kokeilla sitä maustamista. Tai ainakin näin voin siirtää tätä maustamisongelmaa hamaaseen tulevaisuuteen ja toivoa, että purkin avatessani joku maustamisen taitava ystävä sattuu ihan vahingossa olemaan kylässä 🙂

Lopuksi pakko vielä laittaa tähän lämmin kesäinen kuva avomaantomaateista. Jos kasvimaalla olisikin nyt hallan kohmettamien lötkökasvien ja ravan sijaan jotain tämmöistä, niin juoksisin sinne varmaan ilosta kirkuen… Vaan nyt on aika levätä ja antaa uusien suunnitelmien kehittyä rauhassa. Sitten ensi keväänä jaksetaan taas!

Onkos muuten teillä vinkata ensi kesäksi hyvää vihreää tomaattilajiketta?

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*