Punaisia tomaatteja avomaalta?

Kun joku asia oikein kiukuttaa, joskus sen voi lopulta sisulla saada toimimaan. Näin kävi mulla aikoinaan avomaantomaattien kanssa. Haaveilin kasvihuoneesta ja etenkin itse kasvatetuista tomaateista, mutta kun palsta-alueelle ei kasvihuonetta saanut laittaa, jouduin etsimään muita keinoja saada kypsää tomaattisatoa. 

Vanha ja vähän suttuinen kuva Helsingin palstalta ensimmäisiltä vuosilta, kun onnistuin avomaantomaattien kanssa. Lähes kaikki kuvassa näkyvät tomaatit ehtivät kypsiksi!

Aluksi kokeilin ‘Tanskan vientiä’ ynnä muita mitä avomaalle Suomessa usein suositellaan ja ihmettelin kun tomaatteja kyllä tuli, mutta ne olivat vihreitä. Lopulta löysin virolaisten siemenkauppojen valikoimista aikaisia venäläisiä hybridilajikkeita ja niistä etenkin ‘Leopold F1’ muodostui varmaksi suosikiksi, joka Helsingissä teki aina yltäkylläisen sadon. Tänä keväänä lajiketta ei näkynyt olevan missään myynnissä, mutta samalla, ilmeisesti sadontuottoa kuvaavalla “1+1=3” -merkinnällä varustettu ja aikaiseksi mainittu ‘Blagovest F1’ kyllä löytyi. Välillähän lajikenimet muuttuvat (vaikka itse kasvi olisikin sama), mutta itse en nyt ehtinyt ottaa tälle kesälle kokeiluun tätä uutta lajiketta.

‘Leopold F1’ on tuottanut avomaalla aina runsaan ja aikaisen sadon

Myöhemmin olen löytänyt avomaan vakkarikokoelmaani myös kotimaisen ‘Evakon’ ja ‘Savitaipaleen’. Myös ‘Flames of Moscow’ teki aikaista satoa ulkona ruukussa yhden kesän perusteella.

Kypsistä tomaateista on vuosien varrella yllättävän vähän kuvia. Tässä vaiheessa on taidettu keskittyä kuvaamisen sijasta säilömiseen ja sadosta nauttimiseen.

Jos näitä erikoisimpia lajikkeita ei löydy, niin yksi mikä ehtii lähes aina tehdä kypsää satoa avomaalla on erilaiset kirsikkatomaatit.

Suuret pihvitomaatit kannattaa jättää kasvihuoneviljelijöille, sillä niistä suurin osa ei ehdi kypsyä avomaalla.

Tomaatin kasvattamista avomaalla kannattaa kyllä kokeilla jos ei ole mahdollisuutta kasvihuoneeseen. Suuri punainen sato on palkitseva, eksoottinen ja kaunis. Maku ei tosin useinkaan kehity yhtä aurinkoiseksi, kuin kasvihuoneen lämmössä ja tomaatit saattavat joskus olla vähän jauhoista, mutta omasta mielestäni ainakin homma kannattaa.

Kun satoa tulee paljon, on yksi helpoimmista säilöntätavoista heittää tomaatit kokonaisina pakkaseen. Sieltä niitä on helppo ottaa tarvittava määrä, keittää soosiksi tai lisätä sellaisenaan pataruokiin. Meidän ehdoton suosikki on shakshuka oman maan tomaateilla, yrteillä ja valkosipuleilla.

Jo monen vuoden ajan ollaan saatu punaisia tomaatteja niin paljon, että niistä on riittänyt talveksi pakkaseen, soseeksi ja tietenkin loppukesällä suoraan syötäväksi. Usein satoa on tullut niin yltäkylläisesti, että osa on tainnut jäädä korjaamattakin…

Tomaattikesä on paras kesä!

Aikainen lajikevalinta on kaikkein tärkeintä

Tärkeintä avomaantomaattien viljelyssä on lajikkeen aikaisuus. Keskikorkeat, aikaiset lajikkeet yksinkertaisesti ehtivät kypsyttää pääosan sadosta ennen kuin perunarutto hyökkää, ja ruttohan iskee tomaatteihin ainakin palsta-alueilla aivan varmasti jossain vaiheessa.

Aikaisella kylvöllä ei sen sijaan saavuta kovinkaan paljon etua, päinvastoin; liian aikaisin kylvetyt tomaatit kasvavat pitkiksi ja honteloiksi odottaessaan avomaalle pääsyä ja huonokuntoisilla taimilla kestää kauemmin saada itsensä kasattua ulos istutuksen jälkeen.

Matalien ja keskikorkeiden avomaantomaattien kasvatus onnistuu hyvin myös ruukussa ja lavassa, mutta silloin kastelun kanssa saa olla todella tarkkana ja multatilan tulee olla suuri. On myös hyvä, jos juuret pääsevät ruukun pohjan läpi kasvamaan maahan saakka.

Siemenet multiin huhtikuussa

Aikaisilla avomaanlajikkeilla sopiva kylvöajankohta onkin maaliskuun lopussa, huhtikuun alussa. Hajakylvetyt taimet koulin ensimmäisen oikean lehden ilmaannuttua suunnilleen maitopurkin kokoisiin purkkeihin ja yleensä ennen ulosistutusta vielä kerran hiukan suurempiin 1,75 litran maito- tai mehutölkkeihin.

Kirsikkatomaatit ovat hyvä vaihtoehto avomaalle mikäli erikoisempia lajikkeita ei tahdo löytyä.

Lannoitus

Lannoituksena taimivaiheessa käytän varovaisesti kanankakkaa ja jos lannoittaminen on päässyt kokonaan unohtumaan ja taimi kaipaa jo ensiapua, oon antanut silloin tällöin pissalannoituksen (laimennetaan 1:10), mutta kanankakkavesi toimii tällöin myös hyvin. Nestemäisiä luomulannoitteita en ole pyralidikohujen jälkeen uskaltanut käyttää, sillä itsellänikin nuo torjunta-ainejäämät aiheuttivat tomaattien latvojen kipristymistä muutama vuosi sitten (kyseessä erilainen kipristyminen ja kasvun epämuodostuma, kuin tyypillisesti liikalannoituksesta johtuva, nopeasti ohimenevä käpristely). Sen sijaan mykorrizzaa sisältävää rakeista luomulannoitetta olen käyttänyt aina ja sen kanssa ei ole ilmennyt ongelmia. Lannoiterakeita lisään istutusvaiheessa kuopan pohjalle, lisään multaa päälle pari senttiä ja sen päälle istutan taimen. Tämän lisäksi tomaatti tarvitsee kuitenkin lisälannoitusta kesän aikana, ja siihen kanankakkavesi sopii hyvin. Joskus olen lisännyt myös lannoiterakeita muokkaamalla niitä varovasti pintamultaan. Tomaattia ei kuitenkaan kannata lannoittaa aivan hulvattomasti, itse lannoitan aina vasta kun kasvin latvan lehdet aukeavat suoraksi sivuille ja latvan värikin saattaa vähän vaalentua. Lannoiteveden antamisen jälkeen latva muuttaa pian väriä hiukan tummemmaksi ja lehden taipuvat pyöreämpään muotoon.

Ruokaa kiitos! Kun tomaatin latvan lehdet harottavat suorassa, on aika lannoittaa.

Ulos kun yölämpötila yli +10

Karaistut, eli vähitellen ulkoilmaan ja auringon paahteeseen totutetut taimet istutetaan ulos vasta, kun yölämpötilat eivät laske mielellään alle +10 asteen, mikä tapahtuu etelässä yleensä lähellä kesäkuun puoliväliä. Sanotaan, että tomaatin kasvu kärsii juurikin jo siinä +10 asteessa, joten vielä lämpimämpi olisi toki parempi, mutta käytännössä usein mahdoton. Hyvin karaistuille taimille en ulosistuttaessa ole enää laittanut harsoa suojaksi. Tomaatin kanssa on parempi odottaa kunnon kesää, kuin koittaa venyttää kylmänkestävyyttä.

Jos kokkaustaidoissa sattuisi olemaan jotain puutteita, niin oman sadon kasvattaminen takaa sen, että kesä silti maistuu!

Istutus paahteeseen

Avomaantomaatit on parasta istuttaa tuulensuojaiseen, paahteiseen paikkaan ja mielellään vielä kohopenkkiin ja peittää penkki kastelun helpottamiseksi reilulla kerroksella katetta. Juurtumisen jälkeen paahteisen paikan kateviljellyt avomaantomaatit vaativat reilusti vettä noin kerran viikossa. Parasta on, jos vesi olisi saavissa lämmennyttä, mutta itse en koskaan saanut aikaiseksi hankkia palstalle mitään vesipaljua, joten kylmällä hanavedellä kastelin menemään ja satoa tuli.

Joskus aikoinaan muistan lukeneeni jostain isoäitini puutarhakirjasta (tai olisiko ollut jopa siitä Kotipuutarha -lehtipinosta!), että tomaatti kasvaa mielellään vuosi vuodelta samalla paikalla. Asiaa ei selitetty sen kummemmin, mutta olen huomannut sen pitävän käytännössä paikkansa ja epäilen, että sillä on jotain tekemistä juurikin mykorrizzojen, eli kasvien kanssa symbioosissa elävien sienijuurien kanssa.

Taimen vartta voi haudata maahan, mutta vain lämpimään pintamaahan poikittain. Tässä epätoivoisen olomuodon taimena usein omaava ‘Savitaipale’, joka kyllä vankistuu kun pääsee avomaalle.

Venähtäneitä taimia ei missään nimessä saa kaivaa syvälle kylmään maahan, vaan ne asetetaan kyljelleen niin, että juuret pääsevät köllimään lämpimässä pintamaassa. Tukikepit kannattaa laittaa jo tässä vaiheessa, vaikka taimesta ei paljon maan pinnalle pilkistäisikään ja keppien tulee olla tukevat ja pitkät. Vanhoista sukkahousuista leikatut suikaleet toimivat taimien sitomisessa parhaiten tähän astisista kokeiluistani. Tosin itse käytän niin vähän sukkahousuja, että taimet saavat tyytyä naruihin.

Tässä lajike ‘Evakko’, josta tulee melko satoisa ja tuuhea pieni pensas. Kompaktin kasvutavan vuoksi ‘Evakko’ sopii hyvin myös ruukkuviljelyyn. Pitkälleen istutettujen taimien latvat nousevat päivässä ylös ja ne voidaan sitoa tukikeppiin.

Sadonkorjuu

Sadonkorjuun onnistumisen edellytys on tietysti pölyttyneet kukat ja sen varmistamiseksi tapanani on ollut tärisyttää kukkaterttuja aina ohikulkiessa. Kastelun, lannoituksen ja tukemisen jälkeen sadonkorjuu koittaa elokuun puolivälin jälkeen. Sadon kypsymistä voi edesauttaa poistamalla maltillisesti terttuja varjostavia lehtiä. Suuret tertut kannattaa myös tukea, sillä painoa kertyy niille melkoisesti. Tomaateissa ei yleensä ole juuri tuholaisia, mutta maassa makaavat tomaatit saattavat maistua jyrsijöille ja mysteerimadoille, joten nosta tertut tukikeppien varaan ylös kasvualustasta.

Tässä instagramista tallennetussa kuvassa näkyy, miten suuri terttu tomaatteja makaa maassa asti. Tästä tertusta yli puolet pilaantui, sillä en tukenut sitä irti maasta.

Latvan katkaisusta en ole huomannut olevan mitään hyötyä, mutta terttuja voi lyhentää sitten, kun syksyn viileys alkaa hiipiä öiden pimeydessä. Jätän terttuun silloin vain sen verran tomaatteja, joiden arvioin ehtivän kypsäksi ja loput raakileet typistän pois. Vihreitä tomaatteja en ole hyvien lajikkeiden löytämisen jälkeen enää oikein jaksanut tuoda sisälle kypsymään, sillä kuten sanottu, kypsien tomaattien sato on ollut niin yltäkylläinen, etteivät edes kaikki kypsät ole löytäneet tietään keittiöön saakka!

Sen kummempia ihmeellisyyksiä ei avomaantomaatin viljelyyn sitten liitykään. Toivottavasti saitte tästä intoa kokeilla <3

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*