Meidän puutarhan historia

Reilu vuosi sitten löysin talon vintiltä vanhoja papereita ja niiden joukosta jotain pysäyttävää. Talon edellinen emäntä oli kirjoittanut puutarhan historian ylös aina vuodesta 1913 lähtien. Hän oli talon tytär ja ammatiltaan puutarhuri.

Löytö oli itselleni niin merkittävä, etten rohjennut edes lukea koko tarinaa. Halusin odottaa sopivaa aikaa, halusin nauttia siitä tunteesta, että milloin tahansa olisi mahdollisuus istua alas ja antaa Aunen kertoa puutarhan vaiheet aivan itse. Nyt viimein tartuin urakkaan ja voin sanoa, että tuskanhiki tuli sekä siitä, kun yritin saada tekstistä selvää, että siitä, kun lopulta sain siitä selvää.

Sanotaan vaikka näin, että nykyajan nyyhkytarinat otsikolla “Raadoimme koko kesän puutarhassa, mutta nyt se on viimein valmis!” saavat tätä lukiessa hiukan toisen mittakaavan!

Tässä kuvassa taustalla nk. “pikkutupa”

Mutta ei enempää löpinää, nyt annetaan Aunen kertoa.

Oli kerran…

­”Oli kerran… Niin alkavat useat sadut. Niin alkakoon myös tämäkin, joka ei kuitenkaan ole kuviteltu satu vaan totinen elämän satu, tai vielä paremmin sanottu kotipihan ja puutarhan satu.

Jo ammoista ajoista kai oli tällä paikalla laaja metsä, aivan samoin kuin nyt on vähän edempänä. Ja sitten tuli suurjaon muuttaminen. Kanta-asukkaat jotka hakkasivat ja harasivat puita, kiviä ja kantoja. Tarvittivat pihan, rakensivat ym. Tämä vuonna 1913-1914 tienoilla.

Puutarha käsite oli miltei tuntematon, mutta ns. “klasin ala” jätettiin kauniita, suuria ja reheviä lehtipuita.

Ns. ensimmäiseen peltoon istutettiin marjapensaita, sireenipensas ym. Tämä ensimmäinen puutarha jouduttiin aikojen kuluessa ja hoitajien puutteessa lopettamaan ja pensaat siirrettiin “klasin ala” epämääräisiin ryhmiin.  Ja niinpä tämän kirjoittajan muistiin v. 30-34 välisenä aikana istutettiin siemenomenapuita 1 salinpäätyyn, 4 peltoon. Pellossa olevat kai paleltuivat. Vuodet vieri, aika kului. Mutta vasta v. 1937 syksyllä syttyi se puutarha-idea. Ja silloin oli pohjan puusto tämänlainen.

Siis syksyllä – 37 aloitettiin raivaustyöt. Ammuttiin ja väännettiin kiviä ainakin 10 kohdin. Ajettiin täytemaata leviänpalan yli sadan kuormaa. Niinpä nykyinen pensas(?) on miltei 1m. entistä ylempänä. Täten saatiin se osa yhtä korkealle muun osan kanssa. Puustosta jätettiin vain aitan sivulle (????)  ns. 4:s koivu nykyisen vanhan kuusiaidan päähän. Samoin pihjalatien varteen.

Keväällä työt aloitettiin uudelleen. Maa tasoitettiin ja kuusiaita istutettiin. Käytävät tehtiin neliömäiseksi siis ympäri ja hernepuuaita istutettiin. Samoin 10kpl omenapuita ja 4 karviaista, 4 valk. ja pun. ja 6 mustaherukkaa. Sitä paitsi saatiin vanhoista mustaher. 16. Kukkia kirsikkapuista jäi jälelle 1 ja istutettiin se nyk. paikkaansa sireenimajan täydennykseksi. Ns. salin päädyn alue jäi entiselleen. Villiomenapuun n. 4-5v. seurakseen pihalle (???) oleva tuomi ja pihlaja pikku tuvan eteen.

Nyt oli 1. etappi valmis. Työn hedelmiä ryhdyttiin odottamaan.

Istuttajan vie sota

Niistä ei kuitenkaan suurimman työn suorittanut saanut kyllikseen nauttia. Tuli talvisota 39-40. Kylmä ja sen mukana villiomenapuut 3kpl paleltuivat. Muut eivät. Marjoja saatiin sentään kai. Yksi kaneliomenakin. Jälleen kylmiä talvia – 41. Omenapuut säilyivät, istuttajan vie sota.

Ensimmäisten omenapuiden istuttaja oli Eino, toinen oikealta.

Työn jatko siirtyi. Muistaakseen syksyllä – 42 saatiin jo vähän omenia ja sitten seuraavina vähitellen enempi. 1944 keväällä Transparente blanch syövän ahdistama ja jäi “kuivana” paikalleen  seuraavaan kevääseen. V. 45 ostin sen tilalle Lavian ja samalla kerralla ensimmäisen siniluumun joka istutettiin nyk. paikkaan. Samoin siirrettiin vanhat puut. Sokerimiron pensasten välistä nykyiselle paikalle. 1944 raivasin ns. salin päädylle ensimmäisen mansikkamaan ja hain stål(???) taimia. Koivu jäi paikalleen. Ns. vanha puutarha oli saanut suunnilleen nykyisen pohja-asunsa.

Ahkera tuleva puutarhuri vuonna 1944
 

­Suurempia suunnitelmia

Vuosi – 46 alkoi ns. suurempien suunnitelmien puitteissa. Silloin näet alkoi ns. uuden puutarhan luominen ensimmäiseen peltoon. Jo vapun tienoilla tuli kuusiaita istutetuksi tien viereen ja 2 kpl luumuja. Mansikoita istutettiin 3-4 penkkiä. Samalla oli taistelu villiheinän juurien poistamiseksi alkanut. 

Ns. salin päädyllä olevia omenapuita ja mäessä olevia villikantoja kävi Filppula jalostamas ja näihin kaikkiinsa tuli 9 oksaa, joista vain 1 alkoi elämään ja sekin paleltui seuraavana talvena. 

Kuvia kukkivista omenapuista on paljon. Kaikkien paleltuneiden puiden ja uusien istutusten jälkeen kukkivat puut ovat olleet varmasti huumaavan upea saavutus.

Syksyllä -46 ostin Filppulalta 3 uutta 1v. jalostusomenapuuta á 200, joista seuraavana keväänä oli 2 säilynyt.

-47 ost Syring. luu- ja päär.p. ja hahmoitettiin käytävän tilat. Istutettiin lisää mansikoita jne. 

Koivu aitan päädyllä kaadettiin ja ahteen(?) sivustalla oleva joutomaa sai nyk. asunsa.

Kuvaaja on ollut ahkera myös talvella!

­Jalostustyö aloitettiin

…ja tuloksena on puu n.13. Toisesta 3 oksaa paleltui talvella. Uusi työmuoto oli näin alkanut.

Vuosi -48 oli ns. suurten ja raskaiden töiden vuosi. Ns. uusi puutarha salaojitettiin, ns. puhelinpylväs oli (kanta?)oja – tukittiin ja keskipeltoon nyk. (?) alle tehtiin kivisalaojat. Oh vieläkin täytyy huokaista sitä ajatellessa. (Jallu näet loi vain ojan auki) Sitä paitsi istutettiin uusia omenapuita, luumupuu, mansikoita ja mustaviinipensaita. Käytävä tehtiin ns. savikäytäväksi, kukkia ei vielä istutettu. Ns. 4:s koivu vanhan kuusiaidan päästä kaadettiin. Omenapuiden jalostusta kai n. 8 kpl.

Piirroksia puutarhan eri osista on paljon, mutta kaikki eivät ole näin selkeitä.

Vuosi 1949 alkoi jälleen runsain töin. Ensimmäisenä kai olivat pihapihlajan ja tuomen kaato. Pihlajan kannon ympärille kukkia. Tuomipuille uusi frisyyri. Omenapuita jalostettiin n. 50 kpl, onnistui yli 40. Käytävät uudelleen hiekoitettiin ja kukkia istutettiin käytävän vieriin ja taistelu villiheinän, apilan ja (?) juuria vastaan jatkui, joita kerättiin ainakin 3 kuormaa. Suurimmat perustustyöt oli nyt suoritettu. Helppoa se ei ollut. Sitäpaitsi vuonna -50 ns. jatkotyöt uudessa puutarhassa jatkuivat. Pirun juuri (?) löytyi ainakin 5 kuormaa loppuosasta, johon nyt istutettiin uusia omenapuita. (???)… sitten kukkivatkin ensimmäisenä kesänä. Tienviereen istutettiin kujannep. (tässä välissä lause, josta en saanut selvää)

Ilokseni vanhoista kuvista on löytynyt yksityiskohtia, joita itsekin olin suunnitellut. Esimerkiksi puolikaaren muotoinen luonnonkivikiveys sisäänkäynnin edustalla.

Ja jälleen uusi idea

Olisi kai laitettava vielä se kolmaskin puutarha pikkutuvan taa. Sitä varten tuumasta toimeen! Koputtelemaan kivikkoon ja erämaan hiekkaan reikiä ja 2 omenapuuta, jotka eivät kylläkään alkaneet elää myöhäisen istutuksen vuoksi. (?) perustustyötä jatkoin vielä syksyllä ja sain 7 uutta paikkaa valmiiksi. (lev.1,5-2m, syv. n. 80cm, täyte (?)) Kolmannen puutarhan perustukseen liittyy myös siperian hern. istutus. Ensimäiset kuuset kaadettiin keväällä -51. Jaa! Eipä kai laiskoteltu tällöinkään. Omenapuiden karsintaa ts. huonojen sijaan uusia yrityksiä.

Harvialasta koristeeksi ruusuja, mustaviinimarja ‘Brödtorp’ ym. jotka sijoitettiin pihalle, että puutarhojen puolelle. Mm. Hydrangea siirrettiin ns. salin päädylle, sijaan istutettiin (?). Suurimmaksi kevättyöksi tuli ns. (?) pääryjen ja puiston välinen kuusiaidan istutus. Ensin alle 27 kuormaa savea. Ja enempikin olisi voinut olla. Ja sitten taimien istutus.

Toisessa puutarhassa päätettiin keskikäytävän työt ns. (lemmenmajaan?). Kirsikkapuu hävitettiin pois.

Jalostuksia oli n. 300 kpl. Voi sitä nääntymyksien hetkiä niitä siteitä avattaessa. Onnistus keskinkertainen. Ehkä yli 200.

Nk. kolmas puutarha sai uusia jonkun kappaleen. Syksyllä kaivettiin kaivo. Se kai aiheuttaa uusia mullistuksia perus piirustuksiin, no vaihtelu virkistää.

Villiheinänjuuria n. 5 kuormaa keväällä ja (?) myrkkyä vähän ojien reunaan ja edellisenäkin kesänä.

1952 Voi tätä hellettä.

Kolmannen puutarhan loppuosan valmistuminen. Siperianhernepuun taimia ojan reunaan ? kpl. Ns. kaivon ympärys jäänee ensivuoteen. Omenapuiden jalostus siirrettiin. Pikkutuvan takaa 3:5 saa jonkun uuden puun. “

Loppu

Siihen loppui puutarhan totinen satu. Elokuussa 1952 Aunen isä kuoli. Hän oli todennäköisesti rakentanut talon osittain Amerikassa ansaitsemillaan rahoilla, kuten Pohjanmaalla oli tuohon aikaan usein tapana. Myös oma isoisoisäni teki töitä merten takana useita vuosia. Luulenpa, että Aune on kirjoittanut ylös puutarhan historian isänsä avulla ennen tämän poismenoa. Ehkä kirjoitustyötä on sen jälkeen ollut liian surullista jatkaa yksin. Mutta puutarha on jäänyt elämään ja sitä on vaalittu. Luulenpa, että mainittu omenapuu numero 13 kasvaa edelleen salin päädyssä. Tarinassa mainittu omenapuiden ensimmäinen istuttaja, Eino, oli talon ainut poika. Ennen rintamalle lähtöään hän on käynyt isoäitini kotitalossa. Ruokaa tarjotessa hän on sanonut “No eihä mulla varsin näläkä oo, mutta sotilhan pitää syärä aina kun on mahrollisuus.” Kiitos siis Einolle sinne jonnekin, hän on selvästi jättänyt pysyvän puutarhakipinän jälkeensä <3

Itse ajattelin seuraavaksi ryhtyä siirtämään puutarhaa paperille. Se on ollut suunnitelmissa jo pitkään, mutta tarinaa lukiessa sen merkitys aukesi itselleni aivan uudella tavalla. 100 vuoden päästä kun kukaan ei tiedä mikä on ensimmäinen tai toinen puutarha jne. Tarkoitus olisi tehdä pohja, johon voin dokumentoida nykyisen kasvillisuuden mahdollisimman tarkasti ja käyttää sitä jatkossa tietysti puutarhasuunnitelman pohjana. Puutarhan siirtäminen mittakaavaan onkin seuraavan videon aihe, joten pysykäähän mukana! Laitan vielä Instagramiin joitain kuvia luetteloiduista omenapuista.

Miltä muuten teistä kuulosti tuo kevyt 15 vuoden puutarhaurakka?

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*