Vasta tässä päästiin elokuun puolelle , mutta puutarhassa on helteestä huolimatta jo selvää loppukesän fiilistä. Sen huomaa parhaiten aikaisin aamulla tai illan koittaessa. Aurinko paistaa vähän eri tavalla, varjot pitenevät ja yöt ovat kosteita. Toisaalta elokuu on kuukausista yleensä toisiksi lämpimin, joten puutarhassa riittää hehkua vielä pitkään.
Kesähuoneen edustan kukkapenkeissä loistavat monet myöhäiskesän kukkijat. Ne, jotka eivät ole ottaneet kuivuudesta nokkiinsa. Sävyt ovat täyteläisiä ja penkit reheviä.
Loppukesän perennat ovat näyttäviä, värikkäitä ja suuria.
Rakastan tätä värien täyttämää aikaa. Puutarhan värikylläisyys näyttäytyy erityisen kauniina sadekuuron (tai tänä kesänä sadettajan) jälkeen. Vesipisarat jotenkin korostavat syviä ja voimakkaita värejä.
Kaunopunahatut tuntuvat kukoistavan puutarhassa joka vuosi, oli sitten kylmää tai kuumaa, kosteaa tai kuivaa. Ne houkuttelevat ihanasti myös perhosia.
Loppukesän runsaus ja värimaailma upottavat syliinsä paahteessa kuivahtaneet kukat. Ne eivät pistä ollenkaan samalla tavalla silmään kuin aikaisemmin kesällä. Rempseä ryöpsähtäminen armahtaa puutarhuria. Rikat ja muut tekemistä odottavat projektit katoavat sujuvasti elokuun yltäkylläisyyteen.
Nyt on hyvä hetki tarkkailla, mitä puutarhasta puuttuu, onko penkeissä aukkokohtia? Elokuu on loistavaa istutusaikaa, sillä vielä riittää valoa ja lämpöä uusien kasvien juurtumiseen. Loppukesällä voi myös jakaa keväällä tai alkukesällä kukkivia perennoja. Itse olen siinä puuhassa ihan tavattoman saamaton, pitääkin tänä vuonna ryhdistäytyä.
