Talven ihmemaa — valoa ja valkoinen hanki

Talvinen maisema pellonreunassa olevasta puutarhatuolista kuvattuna.

Vaikka eilen viimeksi kirjoittelin niin siitä huolimatta piti ihan välttämättä tulla taas päivittämään viimeisimmät kuulumiset. Tähän aikaan vuodesta kun on tuo auringon valo niin harvinaista herkkua, että kun sen saa kokea niin on tietysti tultava heti jakamaan valon ilosanoma kaikelle kansalle täällä blogistaniassa.

Jo yöllä oli taivas pilvetön ja kuu kumotti kirkkaana, valaisten maisemaa. Aamulla näytti hetken siltä, että valo pilkistäisi vain ihan hitusen mutta hieman myöhemmin aamupäivällä taivas kuitenkin aukeni ja valoa tulvi sinisen taivaan täydeltä.

Sain nauttia valon lisäksi aivan käsittämättömän upeista lumisista talvimaisemista. Tällä hetkellä aistini ovat virittyneet vastaanottamaan elämän ihmeet ja sen kauneuden kaikissa pienissäkin yksityiskohdissa. Minulle käy näin aina silloin, kun elämä jollain tavalla pysäyttää ja pakottaa hiljentämään tahtia. Kun aamulla istuin pellon reunassa, roskiksesta löytämälläni puutarhatuolilla ja lämmin kaakaomuki kädessäni, tunsin suurta kiitollisuutta siitä, että sain kokea juuri sen hetken. Vaikka olikin pakkasta, en palellut yhtään ja hetki oli niin täydellinen. Saimikin tuli siihen vierelle mutta lunta oli kuitenkin ehkä vähän liian paljon, sillä pian hän säntäsi Kauhurinnettä ylös talon terassille. Sinne hän jäi sitten istuskelemaan ja ottamaan aurinkoa.

Kauhurinteen talviasu.

Kun takapuoltani alkoi palella istuinalusesta huolimatta, suuntasin kulkuni muualle puutarhaan. Ihailin Kauhurinteen pehmeää talviasua ja sen talventörröttäjiä. Laukat olivat saaneet pienet valkolakit ja portaiden vierustoilla kasvavat katajat näyttivät siltä, että ne tarvitsisi ihan pian jo vapauttaa lumikuorman alta.

Joitakin pensaita jo vapauttelinkin lumesta ja korjasin yhtä verkkoaitaa mustikkapensaiden ympärillä. Verkko oli löpsähtänyt lumen painosta niin kovin, että pitkäkorvilla olisi ollut helppo reitti herkuttelemaan. Onneksi eivät olleet sitä vielä älynneet.

Verkkojen kanssa saa kyllä olla tarkkana, etteivät ne painu lumen painosta ja mahdollista jänisten ruokailuja rungoilla.

Ihailin myös lumivaipan peittämää kasvimaata. Sinne jäivät lumen alle piiloon kaikki sikin sokin kaatuneet korret ja varret. Lumi puhdistaa ja tietysti pehmentää maisemat niin kivasti.

Kasvimaalle jäänyt tukikehikko näyttää talvellakin ihan kivalle.

Kuinka ihmeessä se talvi pääsikin taas yllättämään?

Kranssien tekemiset jäivätkin talven yllättäessä vähemmälle ja ainokaiseksi jäi tuo kasvihuoneen oveen ripustamani saniaiskranssi. Suuri kasa olisi kyllä lehtikuusen oksia käpyineen mutta ne jäivät pöydälle kasvihuoneen ulkopuolella ja ovat nyt ihan lumisia. Jospa niistä kuitenkin jokunen pääsisi jouluasetelmaan, mikäli nyt sellaistakaan saan aikaiseksi.

Kasvihuoneen oven kranssikin oli saanut ripauksen lunta ylleen.

Myös jonkin verran jäi pihahommia kesken, vaan sinne peittyvät kauniisti hakettamattomat risukasat, tiedä vaikka turvaavat jonkin metsäneläimen eloa talven aikana.

Talven alle jäivät myös nämä risut mutta sieltähän ne keväällä sitten löytää.

Nyt ovat ajankohtaisia vain lumityöt ja nekin hoituvat tällä hetkellä talon miesväen voimin. Mamma vaan huovuttaa pirtissä 🙂

Marjamäen talvi.

No ei, kyllä minä olen huovuttamisen välissä tietysti pihalla käyskennellyt ja ihaillut, kuten jo postauksen alussa kerroinkin. Kiertelin tänään myös alapihalla Marjamäen vieressä kasvavien tammien alla ja katselin sinne Saimin kanssa ripustamiamme suuria lumihiutaleita. Niistä on tullut minulle kyllä varsin tärkeitä talvisen puutarhan koristeita. Toinen on rautatieomenapuuhun jo useana vuonna ripustamani valkoiset joulupallot. Niitä en ole kuitenkaan vielä saanut paikoilleen ja jäiseen puuhun en kyllä enää jaksakaan alkaa palloja pujottelemaan. Ja sitä paitsi nythän on muutenkin jokapuolella valkoista, joten enemmän ne ilahduttavatkin sitten lumettomina talvina.

Tammien välistä siivilöityvä talvinen valo.
Tammen oksille ripustamiani suuria lumihiutaleita.

Nähtäväksi jää kuinka käy lopulta näiden vihreiden huopapallojeni, joista eilen postasin. Lunastavatko ne jatkossakin paikkansa talvisen puutarhan koristeiden joukossa, vai jäävätkö kenties yhden talven iloksi?!

Seurailen vähän miten nämä kestävät ulko-olosuhteet. Jännä nähdä ovatko kevääseen mennessä jo rupsahtaneet ihan muodottomiksi. Myös tintit saattavat kiinnostua palloista ja nyppivät niistä lämmikettä pesiinsä. Siitä en kyllä voi mitenkään pahastua, varsinkin nyt kun en pysty tarjoamaan puutarhan linnuille ruokintaakaan.

Kuinka sinä muuten koristelet puutarhaasi talvisin? Riittävätkö pelkät valosarjat vai laitatko muutakin? Yleensä minulla on muuten ollut näihin aikoihin ainakin yksi jouluruusuasetelma. Nyt en kuitenkaan aio hankkia jouluruusua lainkaan, sillä sisällä se ei minulla viihdy kuitenkaan ja ulkona sille on nyt ihan liian kylmä.

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

7 Comments

  • Tänään oli tosiaan huikean kaunis satumaisema. Pitkästä aikaa paistava aurinko sai hymyn huulille. Kivasti todettu lumen peittävän nyt kaikki keskeneräisetkin työt. Piha näyttää juuri niin valmiilta, kuin se voi olla.
    Toivottavasti tintit eivät nyhdä huovutuspallojasi laiheliineiksi. Olen kerännyt omenapuun oksille riippumaan kirppareilta keraamisia kelloja. Niihin on pitänyt vaihtaa ripustusnaruiksi sälekaihdinnarua, kun linnut nyhtävät muut narumateriaalit säie kerrallaan omiin tarkoituksiinsa.
    Pakko kiertää kaupoissa jouluruusut kaukaa, sillä lämpimässä sisätilassa ne ovat pian vainaita. Eivätkä ulkona tarkene kevääseen saakka, kuten totesit. Valoisaan aikaan tulee oltua niin vähän ulkona, ettei muutamaa kranssia ja valosarjoja lukuunottamatta tule sinne koristeita laitettua.

    • Nyyh, nyt kun ruokintaa ei ole niin en ole nähnyt yhtään tinttiä😥 Vaan voihan ne silti palloja tulla nyhtämään. Vähän jopa toivon, että tulisivat…
      Minä teen hieman vajaata työaikaa joten välillä ehdin hyvinkin valoisan aikoihin jo kotiin. Olisi ihanaa kun saisi pidettyä koko talven läpi tavan, tehdä joka päivä puutarhakierros. Pitäisi vain hankkia jotkin pitkävartiset talvikengät että pääsisi kahlaamaan paremmin hangessa. No vielä pääsee ihan hyvin mutta jos lunta vain tulee ja tulee…

  • Kaunis on tuo avautuva peltomaisema! Hih, huopapallosi näyttää sokerikuorrutetulta Vihreältä kuulalta 😉
    Minulla ei taida olla mitään pihan talvikoristeita, mitä nyt vaihdan riippukeinun koukkuun kynttilälyhdyn roikkumaan männyn oksasta. Oliskohan siinä kaikki? Pariin vuoteen en ole valosarjaakaan mihinkään ulos laittanut, kun olen unohtanut hankkia uuden loppuun palaneen sarjan tilalle. Kuistin kattoa kiertämään laitoin hehkulamppumallisen valosarjan jo kesällä, mutta sen on tarkoitus olla ympärivuotinen, vaikka sitä ei kesällä tarvitsekaan. Nyt kuistin valot on toimineet iltaisin ajastimella.
    Ehkä voisi vielä jonkun ison kynttilälyhdyn ulos laittaa, pari sellaista on vintillä varastossa. Melkeinpä lyhty elävän kynttilän kanssa on kaunein pihan talvikoriste, mitä on.

    • Tosiaan tuo kynttilälyhty tietysti, onhan niitä meilläkin. Ja voi kun tulisi tehtyä taas jäälyhtyjä, ne vasta onkin ihania🕯️

  • Lumi teki kaiken kauniiksi. Tintit saattavat nyppiä huovutusvillaa, meillä ne nyppivät kissankopissa olevaa huovutettua villa-alustaa. Lentävät rohkeimmat reilusti koppiin sisään ja kohta lentävät ulos villanöttönen nokassaan. Ja tekevät sitä myös talvella vaikka ei ole pesimisaika.
    Sait kauniit pallot ja tosi tasaisen pyöreät.

  • Ihanasti aurinko kultaa lumisia maisemia. Tähän aikaan vuodesta siitä tuleekin oikeasti kultainen sävy, kun aurinko paistaa niin matalalta. Meillä on aurinkoa näkynyt muistiinpanojen mukaan viimeksi lokakuun viimeisenä päivänä.
    Meillä on parin valosarjan lisäksi vain muutama pakkaslumesta tehty lumilyhty. Kynttilälyhtyjä olisi myös muutamia mutta ne ovat jo peittyneet lumeen kun ei ole kukaan käynyt putsaamassa. Olen ollut perinteisesti aika laiska koristelemaan pihaa talvisin. Minulle riittävät lumen koristamat talventörröttäjät ja ympäri vuoden paikoillaan olevat kärhötuet. Nuo tammen oksassa roikkuvat lumihiutaleet ovat kyllä toisaalta aika hauskoja.
    Mukavaa joulunodotusta!

    • No en minäkään aina ole puutarhaa koristellut mutta kun täällä on alkanut olemaan niin paljon lumettomia talvia niin ehkä sen vuoksi vähän innostunut noista talvikoristeista. Nyt tosin tuli niin valtava määrä lunta, että edellisessä postauksessa tekemäni vihreät villapallotkin ovat kokonaan lumen alla. No pakkasissa jäädytin siihen viereen sitten jäälyhdyn ja se on vielä näkyvissä. Nyt tulikin sitten lauhat kelit ja pääsin taas kasvihuoneeseen askartelemaan. Kirjoitankin seuraavaksi huurteisen postauksen…
      Vaan oikein rauhallista ja leppoisaa joulua sinnekin koko perheelle <3

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.