Huurteinen aamu täynnä valoa ja kuurankukkia

Tähän aikaan vuodesta aurinkoinen päivä tuntuu suurelta lahjalta.

Niinhän se vain sitten lokakuukin loppui ja siirryttiin marraskuuhun ja pimeisiin iltoihin. Vaikka kellojen siirto tuokin iltojen pimeyden niin samalla se ainakin jonkin aikaa antaa enemmän valoa aamuihin. Koululaisten koulutiet ovat hetken aikaa edes hieman turvallisempia ja valoisampia kulkea. Ja minullekin osui eiliseen aurinkopäivään iltavuoro, joten saatoin itsekin nauttia ihanan valoisasta aamusta.

Terassin ruukkuistutuksen kultatesma loisti auringon valossa.
Myös vanha greippini tarkenee vielä hyvin terassilla.

Kiertelin kameran kanssa ympäriinsä, etsien kauneutta. Ja auringon paisteessa sitä vielä löytyikin. Kultatesma säilyy kauniina aikaisesta keväästä lähes myöhäiseen alkutalveen. Se on myös mieluista syötävää meidän Saimille joten tesma tulee kuulumaan meidän terassin kasveihin tulevinakin kasvukausina.

Kuin myös yli 20-vuotias greippinikin! Sillä on todella hyvä kylmänsietokyky ja pidän sitä aina ulkona mahdollisimman pitkään. Se kärsii paljon enemmän kuivasta sisäilmasta kuin hieman pakkaselle menevistä öistä. Eikä muutaman asteen pakkaset edes vielä kunnolla yllä terassille asti. Kuitenkin yleensä viimeistään marraskuussa olen sen aina sisälle siirtänyt. Nyt näyttävät ennusteet niin lauhoilta, että vielä ei ole kiirettä sen siirtämisellä.

Terassilla on edelleen myös pikkuinen oliivipuu jonka löysin rautakaupan alesta tänä syksynä. Tullessaan oliivin alut olivat pieniä ja vihreitä. Nyt ne ovat kuitenkin kasvaneet ja saaneet kauniin tumman viininpunaisen värin. Puu on istutettu isompaan ruukkuun missä sen seurana on keijunkukkaa ja pinkkejä tulppaaneja jotka tuskin enää ensi keväänä kukkivat. Pitäisi varmaan hajottaa tuo istutus. Keijunkukka ja sipulit maahan ja oliivipuu omaan uuteen ruukkuunsa. Minulle on vain hirmuisen vaikeaa kajota ruukkuistutuksiin, mitkä näyttävät vielä kauniilta.

Mansikan taimetkin pitäisi siirtää kasvimaahan talveksi.

Hiljalleen olisi kuitenkin vain ryhdyttävä toimeen, sillä talvi saattaa tulla rytinälläkin. Viikonloppuna sain yhden heinäruukun istutettua Kauhurinteeseen ja putsattua kuolleet tomaatinrungot minikasvarista. Myös kuollut värinokkonen oli helppo heittää kompostiin. Tänä vuonna ehdin ottaa siitä pistokkaitakin ennen pakkasten tuloa ja neljä hyvin juurtunutta pistokasta paistattelee nyt tuossa tietokoneeni vieressä, kasvivalon alla.

Istutin ruukusta maahan suuren isosiniheinän taimen.

Kuurankukkia kylmän yön jälkeen

Valon lisäksi ihastelin tietysti valkoista kuurakerrosta jonka pakkasukko oli yöllä puhaltanut. Erityisen kauniita kuurankukkia löytyi lasikupujen pinnasta. Vaikka ne ovatkin nyt lähes toimettomina (syklaamini kuolivat yhtä lukuunottamatta), ovat ne yksinäänkin hyvin kauniita, varsinkin näin kuuraisina.

Ja kuinka ihanasti nyt sammaleiset kivet taas tulevatkaan esille. Kesän kuivina kuukausina ne kitistyvät lähes näkymättömiin ja muutenkin hukkuvat kesän yltäkylläiseen vihreyteen. Pitäisikin nyt kiertää pienen sammalharjani kanssa kaikki tontin kivet ja puhdistaa ne hellästi lehdistä ja neulasista. Samalla tulisi tervehdittyä jokaista, viivähdettyä hetki rauhoittavan järkäleen voimapiirissä. Suurissa kivissä on mielestäni jotain samaa kuin isoissa puissa. Vanha tammi ja sammalkivi edustavat minulle pysyvyyttä ja niiden lähellä on hyvä olla.

Hyvä on myös silloin tällöin istahtaa tuohon pellon reunan tuoliin ja antaa katseen levätä avarassa maisemassa. Roskiksesta löytynyt puinen puutarhatuoli sai meiltä eläkepaikan jo muutama vuosi sitten. Siitä lähtien se on saanut kannatella minua milloin missäkin tilanteessa. Olen juonut pellonreunassa kaakaot talven keskellä ja ihastellut nousevaa keväistä orasta, kuohuvaa lasissani.

Vaan menipäs tämä nyt ihan tunnelmoinniksi. Taidan tosiaankin olla levon ja rauhan tarpeessa. Onneksi huomenna on vapaapäivä leipätyöstä. Kulunut kuukausi on ollut meille monella tavalla raskas ja yksi vapaapäivä ei tosiasiassa auta paljoakaan mutta on se hyvä alku. Nyt täytyy vain hiljalleen laskea kierroksia ja kuvitella käyvänsä karhun lailla talvilevolle.

Lepoa ja lämpöä marraskuuhun myös sinulle, rakas lukijani💚

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

12 Comments

  • Kyllä pihalta löytyy viälä kuvauksellisia kohteeta vaikka kuinka palio ja varsinki yhyristettynä kuurahan ja valohon. Ihanan rauhallinen tunnelma tuas viimmeeses kuvas, joten ei ihime että tunnelmoit.
    Kiikutin vinttihin oman oliivipuun ku oli pari kunnon pakkaasyätä. Saa nähärä kuinka talavehtii vai talavehtiiko ollenkaa. Vau, kuinka suuri greippipensas.

    • Pitäisiköhän minunkin tuoda tuo oliivi sittenkin sisälle kellarin sijaan🤔 Laitan kellariin kyllä pienen kasvivalon yhteen huoneeseen mutta onkohan se kuitenkin oliiville liian karu paikka?! Voi kun tietäisi aina mikä näille sopisi parhaiten. Hirmuista pähkäilyä aina näin syksyisin, että mihinkä niistä minkäkin oikein veisi☺️

  • Kuura-aamut ovatkin kauniita, tunnelma on ihana! Oikein hyvää marraskuuta ja levollisia hetkiä.

    • Kiitos samoin, yritetään löytää tästäkin kuukaudesta sen omanlaisensa kauneus💦❄️🌥️

  • Kuuraiset puut, kasvit ja kivet ovat kauniita. Ja näin syksyllä tulee sammal hyvin esiin kaiken ruskean ja harmaan keskeltä.

    • Kyllä. Tänään katselin samoja kuvakulmia ja kasveja, eipä enää näyttänyt tihkusateessa ollenkaan niin kivalta☔

  • Nyt on vietetty useita päiviä tihkusateessa vielä olisi jotain puutarhan puolella tekemistä mutta jotenkin ei huvittaisi. Toivottavasti oliivipuusi talvehtii minä olen mökillä kiikuttanut melkein kaikki jo kellariin mutta jotain on vielä kuitenkin.

    • Oliivipuu on vieläkin vaan ulkona terassilla. Ja taas on 10 vuorokauden ennuste melkoisen lauha joten saa vielä siellä ollakin. Sipuliruukuilla aloitin jo eilen kellaria täyttämään kun hiiret alkoivat nakerrella niitä kasvihuoneessa. Muuten olisivat saaneet olla vielä siellä. Tihkua todellakin nyt on riittänyt, jospa viikonloppuna vähän nähtäisiin aurinkoakin, ainakin ennusteessa niin luvattiin.

  • Aurinkoisesta säästä kannattaakin nauttia silloin kun sitä lystiä on tarjolla. Erityisesti kuura ja aamu-usva tulevat edukseen, kun aurinko suvaitsee näyttäytyä. Upea tuo viimeinen kuva. Kellojen siirrosta seuranneet valoisammat aamut auttoivat vähän aamuväsymykseen mutta kaipaisin kyllä aurinkoa. Pimeys väsyttää niin hirmuisesti. Levollista marraskuuta!

    • Kyllähän tämä sellainen levon aika kuuluisikin olla, vaan nykymaailman meno ei sitä oikein mahdollista. Työt oikeastaan vain usein lisääntyvät syksyä ja talvea kohti. No, riippuu tietysti siitä mitä tekee työkseen. Yritetään kuitenkin levätä niin paljon kuin mahdollista<3

  • Myös marraskuu osaa olla kaunis, ainakin kun auringonsäteet siihen osuvat:)

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.