Astereita eivät pienet pakkaset haittaa

Astereilla on vielä runsaasti nuppujakin tulossa. Toivottavasti ne ehtivät avautumaan.

Taas oli viikolla yhtenä aamuna auton lasit jäässä. Hiljalleen hiipien mennään kohti talvea ja kiireisenä arkipäivänä saattaa puutarhakierroskin jäädä jo tekemättä. Ainakaan jos ei takkapuiden hakemista taskulampun valossa lasketa.

Tämä asteri on tuoksuasteri,  A. novae-angliae ‘Septemberrubin’. Kuvassa väri vain ei toistu ihan nimensä veroisena.

Vaikka lehdet ovatkin jo pudonneet ja perennat ränsistyneet, niin vielä on jotakin kaunistakin jäljellä kun oikein tarkasti tiirailee.

Asterit ovat yksi tämän hetken suurista ilon tuojista.

Tämän vanhimman asterini olen saanut nimettömänä. Se on ihanan violetinpunainen kaunokaisen, jolla on paljon terälehtiä. Se näyttää aina niin ihanan pörheältä! Se voisi olla syysasteri, A. novi-belgii ja lajike ehkäpä ‘Patricia Ballard’ mutta varma en tosiaan ole.

Tämä nimettömänä saatu voisi hyvinkin olla syysasteri, novi-belgii.
Tämä asteri aloittaa kukinnan jo melko aikaisin syksyllä. Tänä vuonna härmä on iskenyt lehdistöön.

Nopeasti katsottuna violetit asterit näyttävät melko samanlaisilta mutta tarkemmin kun katsoo niin nämäkin kaikki neljä ovat ihan erilaisia. Kukinnan alkaminen, varsien pituus, kukkien muoto, koko ja väri vaihtelevat, eivätkä vuodetkaan ole veljeksiä. Tämän kesän kuivuus altisti osan astereista härmän vioitukselle ja joidekin astereiden lehdistö on valkoisen härmän peittämää. Kuivuus myös viivästytti kukinnan alkamista, eikä se ole niin runsasta kuin kosteampina vuosina.

Tämä saattaa olla tuoksuasteri, A. novae-angliae ‘Violetta’.
Tämä liila kukkapilvi on todennäköisesti pikkukutriasteri, Galatella sedifolia ‘Nana’.

Puutarhan valkoiset asterit

Hankin tänä kesänä sekä metsä- että varjoasterit. Mielestäni ne ovat kuitenkin hyvin samanlaisia enkä varmaankaan erottaisi niitä toisistaan. Tai sitten olen saanut toisen väärällä nimellä. Tämä kuvan kasvi lienee varjoasteri, Aster divaricatus. Ainakin sillä nimellä se tuli luotettavalta puutarhalta. Taimi on viihtynyt hienosti Kauhurinteen varjoisessa päässä, eikä kesän kuivuuskaan sitä vaivannut. Toivottavasti taimi pulskistuu ja leviää laajemmalle.

Asterien maine liikaa levittäytyvinä perennoina ei ole ainakaan meillä ollut ollenkaan ongelma. Enemmänkin saisivat mielestäni levittäytyä. Osa kaipaisi ehkä kuitenkin jo jakamista, joten sillä tavalla voisin kyllä levittää kasvustoja useampaan paikkaan. Tähän aikaan vuodesta kukkivia kohtia puutarhassa ei voi mitenkään olla liikaa!

Kaita-asterilla on hyvin pienet tähtimäiset kukat. Se on upea myös kuuran peittämänä myöhemminkin talvella.

Pienikukkainen kaita-asteri, A. lateriflorus on vallan ihastuttava tapaus. Tämän kesän kuivuuden vuoksi se jäi kuitenkin huomattavasti pienemmäksi kuin viime vuonna. Silloin se oli erityisen upea varsinkin kuuran peittämänä.

Tämä valkoinen asteri ei oikein ehdi avata kukkiaan.

Pari muuta valkoista kukkijaa ja ihana löytö

Viikolla julkaisin Instagramin tarinoissa kuvan tästä kivikasanpenkistä, silloin kun se oli juuri istutettu. Joku kyselikin miltä paikka näyttää nyt kymmenen vuoden jälkeen ja ovatko hortensiat vielä elossa. Yritin kovasti etsiä tuoretta kuvaa missä alue olisi näkynyt kokonaisuutena. Kuvaa ei löytynyt joten kävin sitten ottamassa sellaisen. Yritin tiirailla sen vieläpä samasta kuvakulmasta. Hortensioista pallohortensiat ovat viihtyneet hyvin mutta ylempänä olevat syyshortensiat kyllä kituvat kuivuudessa. Tämä penkki ansaitsisi jo kunnon kohennuksen, taidan ainakin siirtää keväällä nuo syyshortensiat pois ja istuttaa tilalle jotakin kuivassa viihtyvää. Puut ovat kasvaneet kovasti ja rusokirsikka on alueen ehdoton kuningatar.

Pallohortensioiden lisäksi valkoisena kukkivat vielä myös nämä suloiset syysmyrkkyliljat. Kukinta on ollut niin runsasta, että sipulit voisi hyvinkin jo jakaa. Tuolta saattaisi löytyä yllättävän paljon sipuleita, kun alkaisi vain penkaamaan. Vielä sen aika ei kuitenkaan ole, vaan kannattaa odottaa siihen kun vihreät lehdet kesällä lakastuvat ja sipulit ovat tankanneet itseensä kesän voiman.

Loppuun vielä aivan ihana uutinen! Viikolla löysin jo kuolleeksi julistamani syklaamin sittenkin elossa. Pieni kolmen lehden palanen on viime talven jäljiltä jäänyt kuitenkin eloon. Ilokseni olen myös huomannut, että useat kuolleeksi luulemani jouluruusut ovat sittenkin pukanneet muutamia lehtiä kesän aikana.

Nyt vain toivotaan lempeää talvea ja aikaista kevättä, jotta jäljelle jääneet toipilaat voisivat nousta uuteen kukoistukseen.

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

4 Comments

  • Minun Patriciani (tai sillä nimellä myyty) on tosi paljon kukaltaan mysteeriasterisi näköinen, mutta en kyllä tiedä sen tarkempia muita tunnusmerkkejä.
    Omalla pihalla olen kukkivana siirrellyt tämän pihan vanhimpia syysmyrkkiksiä, kun niitä on sen verran paljon. Eivät ole onneksi suuttuneet.

    • Onpa mukava saada vahvistusta tuon mysteeriasterin nimeen. Ja hei voisin kyllä itsekin kokeilla jakaa tuon myrkkiksen sittenkin jo nyt syksyllä. Olisipahan sitten tehty jo yksi homma ensi kesältä pois alta👍

  • Ihania astereita. Niistä tulee mukavasti väriä syksyiseen puutarhaan.
    Onpa iloinen yllätys tuo syklaami! Juuri itsekin löysin minipienen siementaimen nousemassa syklaamiruukusta, josta kaikki emomukulat ovat kuolleet. Onneksi kippasin mullan takaisin ruukkuun tätä ajatellen, vaikka istutinkin siihen jo muuta.
    Lempeää talvea, tosiaan! Mahdollisimman myöhään alkavaa ja mahdollisimman aikaisin loppuvaa 😉

    • Ihanaa, sielläkin on syklaami siis herännyt kuolleista🌱 Nyt olisi tosiaan oikein leppoisan talven vuoro, ihan jo senkin tähden, että sähkökriisi ei pääsisi pahenemaan🙏

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.