En päässytkään viikonloppuna Lohjan puutarhaseuran järjestämälle ruskaretkelle läheiseen arboretum Magnoliaan. Niinpä suunnittelemani ruskapostaus käsitteleekin nyt sitten ihan oman pihan ruskaa. Paikoin kaunein ruska on jo pihan kuivimmilta osilta ohitse mutta alapihalla on vielä paikoitellen runsaastikin keltaista kultaa jäljellä.



Tässä vaiheessa ei ole mielestäni vielä mitään kiirettä korjata varisseita lehtiä kompostiin vaan ne saavat koristaa nurmikon pintaa niin kauan kuin hehkuvat keltaisena. Myöhemmin ajetaan sitten ruohonleikkurilla silpuksi ja kerätäänkin. En ole vaan vieläkään saanut ostetuksi lehtikompostoria metsäpuutarhan puolelle. Johonkin vain rahat hupenee joka kuukausi eikä ylimääräistä oikein nyt jää. Lieneekö seurausta ruuan ja kaiken muunkin kallistumisesta?!

Tällä hetkellä nurmialueita peittää paksu kerros varisseita lehtiä. Omenapuun alla kukkii vielä valkoinen kurjenkello.

Vaikka syksy onkin jo pitkällä, löytyy vielä kukintaakin. Daaliat eivät ole paleltuneet ja sekä Kauhu-, että kellarinrinteessä kukitaan täyttä häkää. Härmä on vaalentanut syysastereiden lehdistön mutta kukkanuput näyttävät silti avautuneen, vaikkakin todella hitaasti tänä vuonna. Varmasti kovan kuivuuden vuoksi sillä kellarinrinteessä en kastellut kesän aikana kertaakaan.

Jokunen pioniunikko nuppuilee.
Syysleimut ja asterit kukassa, vaikka härmä onkin vaivannut astereita tänä vuonna.

Ruukkuistutuksia on vielä paljon jäljellä

Kevään ja kesän aikana istuttamistani ruukuista olen tainnut laittaa pois vasta kolme koristeapilaruukkua ja jokunen ruukullinen on vaihtanut sisältöään vielä nyt syksylläkin. Tällä hetkellä alkaakin olla viimeiset ajat, mikäli vielä mielii tehdä uusia ruukkuistutuksia. Sipuliruukkuja on tullut laitettua todella vähän mutta toisaalta on kyllä hyvä, että kellari jäisikin vähän väljemmäksi tänä talvena. Toisaalta vielä kyllä hyvin ehtisi mutta yritän kuitenkin pidättäytyä alennusmyyntien houkutuksilta. En ole ihan varma pystynkö, sillä multaa ja tyhjiä ruukkujakin olisi kokonaista kolme kappaletta.

Huomasin jokin aika sitten, että kesälumipisarat kurkkivat jo. Taidanpa saada aikaisen kukinnan sisätiloihin.

Irlanninnummikanervat ovat mielestäni ehkäpä kauneimpia syyskasveja. Olen saanut näitä joskus jokusen talvetettua ulos istutettuna mutta kyllä nämä enimmäkseen kausivasveja ovat. Niitä koitan vältellä mutta näiden kohdalla en pysty vastustamaan houkutusta.

Yhteen ruukkuun istuttamani syklaamin pallerot alkoivat pukkaamaan kovasti lehteä ja kukkanuppujakin olisi tulossa. Vien ruukun kellariin talvehtimaan ja nostan sen sitten keväällä kasvihuoneeseen aloittelemaan kautta.

Tällä syklaamilla on ihanan vaalea lehdistö.

Terassilla olevat ruukut ovat vielä pääsääntöisesti ihan kauniita. Kunhan ilmat kylmenevät siirrän kuitenkin ruukut kellariin ja osan ihan sisälle taloon. Pelargonitkin ovat vielä terassilla, alkoivat kukkimaan vasta ihan loppukesästä hankalan kellaritalven jälkeen. Paljon niitä kuolikin mutta osasta sain säästettyä pistokkaat.

Ruukkuistutuksia katsellessani huomaan, että lempivärini niissä taitaa ehdottomasti olla violetti ja purppuranpunainen. Osa ruukkukasveistakin on saanut ruskaväriä lehtiinsä ja ovatpa pienet oliivitkin tummuneet. Tosin syötäviksi niistä ei kyllä ole, niin pieniä ovat.

Vaan nyt täytyy stopata tämä postaus, vaikka kuvia jäikin jäljellä. Pakko kuitenkin vielä loppuun laittaa pari sävyiltään niin hyvin yhteensopivaa kuvaa. Toisessa rakas Saimi ja toisessa vielä lammikolla ruukussaan majaileva saniainen. Molempien aika olisi varmaankin hiljalleen siirtyä tuvan puolelle. Toisaalta 10 vuorokauden sääennuste ei vieläkään lupaile kylmenevää vaan enemmänkin sateita näyttäisi olevan luvassa. Saimi ei niin sateista piittää mutta tällaisena aurinkoisena päivänä häntä ei paljoa sisällä näy. Korkeintaan pienet torkut käy päivällä sohvalla ottamassa. Voi kuinka tärkeä hänestä onkaan tullut koko meidän perheelle. En haluaisi enää koskaan elää ilman kisua vierelläni.

Värikkäitä syyspäiviä sinulle toivotellen, Mamma ja Saimi.

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun
  1. Oi miten kaunista! Ihana lehtimatto nurmella, itsekin siitä nautiskelen eikä käy mielessä haravoida niitä vielä pois. Ja kohtahan tuuli ne paiskoo kumminkin johonkin, talon seinustan sepeliltä sitten niitä haravoin pois.
    Ihanat ovat myös ruukkukasvisi! Niin suloiset syklaamin lehdet. Oma pitkäikäinen syklaami-ruukkuistutukseni on mennyttä, mitään ei noussut ja lopulta kippasin sen ylösalaisin: kaikki mukulat mennyttä, mutta en tiedä, mihin. Kuivuuteen vaiko ehkä talvella on ollut liian kylmä, enkä ole nostanut ruukkua kovimpien pakkasten ajaksi asuinhuoneisiin tms? Vai olisiko kastellut liikaa? Vaikea kyllä uskoa, sillä ruukku oli rutikuiva oikeastaan lähes koko kesänkin. Mutta talvella, ehkä voineet mädäntyä… Hmm, hmm ja hmm. No, toisaalta, kun tuli erikoisempia miniatyyrinarsisseja ja muuta ihanaa Hollannin-tilauksessa, niin olipahan se ongelma ratkaistu, että mihin niitä istutan. Uusia syklaameja sitten taas ensi vuonna.
    Voi tuota Saimia, niin kaunis kisu! Ymmärrän niin hyvin tuon kiintymyksen, perheenjäseniähän noista tulee ja hyvin rakkaita sellaisia. Kissa on aivan ihana kaveri.

    • Viime talvessa oli jotakin todella ikävää ja hankalaa monelle kasville. Paikasta missä minullakin syklaamit olivat vuosikausia kasvaneet ja lisääntyneetkin jo, kuolivat kaikki. Myöskään syyskrookukset eivät ole enää siinä nousseet. Nyt vaan toivotaan parempaa tulevaa talvea kaikin puolin
      Minulla jäi kyllä tänä vuonna sipulien istutus kovin vähäiseksi, saa nähdä tuleeko millainen kevät niiden osalta. Oikeastaan vain yksi Hollannin tilaus on maahan kaivettu ja muutama pussi lähikaupasta.
      Saimi on meidän pienimmäinen

  2. Sait ihan kotoakin otettua upeita syyskuvia! Kaunista, kaunista…
    Ihan upea on kuva Saimista tuossa taustassa , hyvää viikonloppua!

    • No kyllä vaikka olinkin haaveillut kuvailevani arboretumissa mm. erilaisten vaahteroiden ruskaa Vaan ensi syksynä sitten uusi yritys ruskaretkelle ja sitä ennen yritän keväällä päästä kerrankin rhodojen kukintaa ihailemaan. Joko Mustilaan tai sitten Helsinkiin Haagan puistoon.
      Saimista saa parhaimmat kuvat juuri puussa kiipeillessään kun silloin saattaa pysähtyä vauhti edes hetkeksi

  3. Ihana puutarhatiikeri. Saimilla on hienot värit ja kuviot.
    Lehtien peittämät nurmikot ja metsä on niin kaunista juuri nyt. Mitäpä niiden haravoimisen kanssa kiirettä pitämään. Hyvin ehtii lehdet silputa myöhemminkin, kunhan kaikki puut ovat riisuuntuneet.

    • Niinpä, vaikka vasta keväällä
      Saimi on kyllä melkoinen pihatigru Nytkin vaan ulkona vaikka satelee ja tuuleekin.

  4. Hieno kuva Saimista! Olen ollut jo vuosia sitä mieltä, että aivan turhaa on hinkata haravalla vähän väliä nurmikoita. Naapurit ovat haravoineet muutaman päivän välein siitä lähtien kun ensimmäiset lehdet alkoivat varista ja meillä roikkuu harava edelleen varaston seinällä. Tänään puutarhassa kierrellessä ihastelin, kuinka siistejä lehtitupsuja kastemadot ovat taas alkaneet vetää maan uumeniin. Sinne häviävät kaikki ylimääräiset lehdet niin kukkapenkeistä, nurmikoilta kuin kivituhkakäytäviltäkin eikä tarvitse itse tehdä mitään. Luonnon siivouspartio hoitaa hommansa kiitettävän hyvin ja samalla sekä lannoittaa että parantaa maata.
    Meillä on halla vienyt ajat sitten daaliat ja suurimman osan kesäkukista mutta onneksi ei ole ollut niin kovia pakkasia, että ihan kaikki olisi paleltunut. Väriä riittää siis vielä ihan hyvin.
    Mukavaa viikonloppua!

    • Aivan totta Tuuli lakaisee sora-alueet! Meidän kuistin portaiden alle kyllä pakkaa kertymään viereisen vaahteran lehtiä. Ne on haravoitava pois. Ja jos ei miesväki keräilisi lehtiä koneellisesti niin itse tyytyisin vain poistamaan isoimmat lehtikerrokset puiden alta. Kovasti kuitenkin haluaisin sitä lehtimultaa joten olen kyllä kiitollinen heidän avustaan

  5. Ruskalehdet saavat meilläkin loistaa myös nurmikolla;) Keväällä sitten haravoin ne vähät, mitä vielä on jäljellä, pois.
    Ihana kuva Saimista! Meilläkin Poko varsinkin viettää tosi paljon aikaa nyt pihalla, sitä eivät vesisateetkaan tunnu häiritsevän. Ehkä talven tullen nukkuu enemmän sohvalla kaverina:) Miuku on jo muuttanut sisätiloihin kun kesän lämpö loppui.

    • Olen myös odotellut, että milloin se sohvailu Saimilla alkaa mutta taitavat siis nuoret kissat ollakin melkoisia ulkoilijoita. Ehkäpä ne ovat vielä niin kiinnostuneita ulkona tapahtuvista asioista, että ei sateetkaan sen tähden haittaa. Saa nähdä sitten kun tulee pakkaset, että joko nämä meidän teinit sitten jäävät mieluummin sohvalle :)

  6. Hei!
    Mulla on ihan mennyt ohi, että syklaamia voi itse kasvattaa. Miten se tapahtuu? Putääkö ostaa sipulia vai miten? Saimi niin mahta Tiger! Meillä Laku antaa tontilla hiirille vauhtia. ‍⬛ ‍⬛

    • Juu muratti- ja balkaninsyklaamien juurimukuloita näkee harvakseltaan myynnissä. Niiden kukat eivät kuitenkaan ole niin näyttäviä kuin syksyllä kausikasviksi myytävillä isompikukkaisilla lajeilla. Tosin joskus myös nuo isompi kukkaiset onnistuu talvettamaan kellarissa ja niistä saa pidempään iloa. Saimi lähettää hiiren tuoksuiset terkut Lakulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Lähetä kommentti

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 25 €
Tilaa nyt