Kirkniemen kartanonpuisto loppukesän asussaan

Kirkniemen kartanorakennus kuvattuna muotopuutarhan puolelta.

Viimeksi kun näin Kirkniemen komean kartanon, elettiin aivan talven kynnyksellä. Silloin innostuin valtavasti kartanon vieressä olevasta, lähes hoitamattomasta rinteestä kasveineen. Vaan tällä kertaa meille aukenivat oikein kartanon ovetkin ja pääsimme tutustumaan myös sisätiloihin. Oppaanamme oli kylämme kuuluisin opas ja historioitsija , Torsti Salonen. Saimme istua kartanon takkahuoneessa ja kuunnella katsauksen kartanon historiasta, aina 1500-luvulta tähän päivään saakka. Sisällä valokuvaaminen oli kielletty mutta ulkona sai kuvata ja kierrellä vapaasti. Minua olisi tietenkin kiinnostanut kovasti myös itse kartanonpuisto ja sen historia mutta siihen ei opastus tällä kertaa ulottunut vaan keskittyi sisätiloihin. Sen verran kysyin oppaalta puutarhasta, että oliko siitä jäänyt mitään vanhoja suunnitelmia tai piirroksia mutta hänen mukaansa sellaisia ei ollut jäljellä. Hän mainitsi kuitenkin, että ainakin marsalkka Mannerheim oli ollut kyllä kovin kiinnostunut maanviljelystä ja puutarhanhoidosta. Hänen aikanaa puutarhassa oli ollut kaksi kasvihuonettakin. Vanhemmista omistajista hän mainitsi äidin ja tyttären joilla uskottiin olevan osuutta puutarhan rakentamisessa. Aikoinaan kartanonpuisto piti sisällään jopa 300 hedelmäpuun kokoelman ja oli se ollut muotopuutarhana myös hyötyviljelyksillä. Keskellä suuri ryytimaa ja ympärillä suorissa riveissä marjapensasaidanteet.

Muotopuutarhan upea uima-allas ja terassointi

Tällä kertaa kartanon takana muotopuutarhassa sijaitseva uima-allas oli täynnä vettä ja näkymät ihanan vehreät joka suuntaan. Valtavan suuret syyshortensiat notkuivat raskaiden kukkien painosta ja altaan päätyyn istutetut samettikukat hehkuivat oranssia, turkoosin väristä uima-allasta vasten.

Kyllähän tuohon kelpaisi aamu-uinnille pulahtaa.

Vaan allastakin enemmän minua kiehtoi terassipuutarhan alempi taso, jolta lähti suurten puiden reunustama ura kohti kauempana siintävää rantaa. Todellisuudessa saattaisinkin altaan sijaan kipaista ihan oikeaan rantaan aamu-uinnille, mikäli siis olisin tämän kartanon rouva 🙂 Ennen “puutunnelia” sijaitsi siististi leikattu suorakaiteen muotoinen nurmialue, joka oli reunustettu muotoon leikatulla tammiaidalla. Tammista istutettua korkeampaa aitaa oli ylempänä terassilla.

Tässä on minusta kokonaisuudessaan vallan hurmaava liukuma täysin rakennetusta puutarhasta villiin luontoon. Varmasti joku on aikoinaan käyttänyt paljonkin aikaa puutarhan suunnittelemiseen, harmi ettei siitä ole suunnitelmapiirroksia säästynyt jälkipolville ihailtavaksi.

Salaperäinen villipuutarha kartanon vierustalla

Puukujan päässe siintävä ranta ei kuitenkaan houkutellut minua siihen suuntaan vaan lopuksi halusin kävellä vielä kartanon päädyssä sijaitsevassa villissä rinteessä. Viimeksi talviseen aikaan siellä käydessäni jäi moni kasvi mysteeriksi. Voi kuinka olisin halunnut nyt nähdä edes yhden ruusunkukan pellonreunan suuressa pensaassa mutta vain kiulukat olivat jälleen nähtävillä. Edellisessä postauksessa kuvailemani lähes piikitön mysteeriruusu siis jäi taas arvoitukseksi, edes kukan väri ei ole tiedossani. Jospa vielä joskus saisin asiaan varmistuksen…

Villin alueen ja pellon välissä kulki kuitenkin selvästi auki pidetty traktoriura joka mahdollisti alueella liikkumisen. Tien molemmin puolin tuli vastaan monenlaisia puutarhakasveja ja tietysti aluetta suojasivat korkeilla latvuksillaan vanhat jalopuut. Kuka olikaan aikoinaan istuttanut suuren punatammeksi arvelemani puun tai kauniin lehmuksen, jota koristi valtava siemensato? Näihin kysymyksiin tuskin koskaan löydän vastauksia.

Sain tästä vierailusta taas entistä suuremman kipinän jatkaa näihin alueemme kartanoihin tutustumista. Seuraavaksi suunnittelen suuntaavani Kemiönsaareen, tutkimaan historialtaan paljon nuorempaa Söderlångvikin kartanoa.

Vaan nyt rakentamaan oman kartanon historiaa, tiedä vaikka 600 vuoden päästä tässä Tammelankin paikalla kohoaa komea kartano ja joku miettiin, että kuka on mahtanut tämän puutarhan rakentamisen aikoinaan aloittaa…

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

6 Comments

  • Oi, onpa tosiaan upea paikka kesäaikaan! Minäkin olen käynyt Kirknimessä talvikaudella, ja vaikka terassit ja tammiaidat tekivät silloinkin vaikutuksen, on toki vedellä täytetty allas ja kasvien vihreys ihan toista nyt. Olisi tosiaan kiinnostava kuulla puutarhan historiaa. Ja tietää kasveja. Toivottavasti saat vielä vastauksen kysymyksiisi. Kotiseutumatkailu puutarhoja kierrellen kuulostaa ihan parhaalta suunnitelmalta!

    • Kyllä. lähimatkailu on aina kannatettavaa ja vielä on moni paikka tämän kuun aukikin. Ensi viikonlopulle onkin suunnitteilla jo seuraavan kartanon valloitus. Tai lähekkäin on kaksikin kartanoa jos vaan ehtii molemmissa samalla reissulla käymään. Tänään en malttanutkaan lähteä kotoa kun innostuin istuttelemaan viime aikojen hankintoja. Maa on kuitenkin edelleen aivan rutikuivaa joten saa nähdä miten taimien kanssa käy. Vettä täytyy siis kantaa kasviparoille ensiavuksi.

  • Voi miten upea paikka. Puistoineen ja uima-altaineen.

    • Kyllä ja sisältäkin todella upea, harmi vain kun siellä ei saanut kuvata. Sen kyllä toisaalta ymmärtää hyvin.

  • Onpa upean vehreä paikka. Leikattua tammiaitaa ei kovin usein näe. Vanhoissa kartanoissa historia kiinnostaa, niin sisällä kuin ulkonakin.

    • Kyselin eilen Teija Alangolta olisiko hänellä kasviargeologina tietoa tuon kartanon puutarhan historiasta. Hänen tietojensa mukaan siellä ei ole tehty vastaavia tutkimuksia. Täytyy vielä tehdä kirjastoon haku jos vaikka jotain kuitenkin löytyisikin.

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.