Loppukesän perennat loistaa kuivuudesta huolimatta

Siemenestä kasvatetut sinipiikkiputket houkuttelevat mehiläisiä ruokailemaan.

Niin se vain on pian elokuukin eletty ja kuljetaan selvästi kohti syksyä. Kuivuus on myös jouduttanut lehtien kellastumista, joten kovin syksyiset maisemat ovatkin jo puutarhassa ja lähimetsässä. Onneksi syyskuu on kuitenkin vielä monesti mukavan puuhakas kuukausi, joten vielä on hyvin aikaa touhuta puutarhassa, istutella ja jakaa kasveja. Sain vihdoin eilen jaettua monena syksynä aikomani syysmyrkkyliljakasvuston ja voi miten kivasti sieltä löytyikään uusia sipuleita. Sain sipuleista istutuksia useaan uuteen kohtaan!

Ai niin minullahan olikin aiheena perennat eikä sipulikukat:) Vaan ennen sitä täytyy viime aikojen ilmoista kuitenkin vielä tehdä merkintä tänne blogiin. Eli kun nyt vihdoin saatiin hiukan sadetta pitkän kuivan jakson jälkeen, näyttää puutarha paljon virkeämmältä. Kuivuus oli niin kovaa, että jopa magnolia ‘Vanha Rouva’ kuivatti lehtiään, mitä se ei ole koskaan ennen tehnyt. En ole joutunut kastelemaan sitä sitten sen istutusvuosien mutta nyt hätäkastelin juuri ennen sadeyötä. Vettä on tankeissa jäljellä enää 1,5 kuutiota joten nyt toivoisin, että kovat helteet eivät enää palaisi. No lampi on kuitenkin edelleen lähes piripintaan täynnä, joten sieltä sitten saa onneksi hätätilassa kasteluvettä niin ettei tarvitse juomavedellä kastella. Mustilasta hankkimani uudet perennat ja puuvartiset tarvitsevat kuitenkin vielä kastelua, vaikka hieman satoikin.

Vaan sitten kokonaan perennoihin. Siemenestä muutama vuosi sitten kasvattamani sinipiikkiputki on muodostanut kellarin kummulle suuren kasvuston. Siinä on ihanasti sekä sinistä, että vaaleampaa hopeansävyistä kukintaa. Samaan kohtaan tuli nimittäin istutettua useita taimia joten iloisesti sekaisin nyt tuossa kasvavat. Yritin vähän tukea niitä jo aiemmin kesällä mutta kovin rento on näiden kasvutapa vaikka ovatkin täydessä auringossa ja suhteellisen kuivassa, hieman ylempänä rinteessä. Kukkaryöppy kuitenkin laskeutuu kauniisti vihertävän harmaan marunakasvuston päälle ja yhdessä ne muodostavat hienon kokonaisuuden.

Syysmaksaruohot kuuluvat myös tämän hetken kukkijoihin. Tämä viime syksynä ruukkuun istuttamani tummalehtinen Sedum, (SunSparkler Series) ‘Plum Dazzled’ on kasvanut kovasti vaikka onkin pysynyt maltillisen matalana kuten pitikin. Sen kaveriksi istuttamani hakoneheinä on jäämässä hieman alakynteen. Ja kuten kuvasta näkyy, maistuu hakoneheinä eräälle raidalliselle puutarha-apulaiselleni 🙂

Syysleimut kannattaa istuttaa nyt!

Niin syysleimut kuin muutkin tällä hetkellä kukkivat loppukesän perennat kannattaa istuttaa juuri nyt kun niiden värit ovat nähtävissä. Itselläni kasvaa nimetöntä, naapurilta saatua pinkkiä leimua useassa kohdin. Se on väriltään melkoisen päräyttävä. Sen kukinta-aika ei ole kuitenkaan kovin pitkä joten sen jälkeen vielä pitkään kukkivat ruosteenpunaiset syyshohdekukat saavat loistaa omaa värimaailmaansa. Yhdessä ne hieman mielestäni riitelevät keskenään.

Viileämpiä värisävyjä taas edustavat sinertävät ja vaaleammat syysleimut joista uusin hankinta on lehdiltään kirjavan valkoinen ‘Creme de Menthe’. Sen kukatkin ovat ihanan hillityt, enemmän makuuni kuin tuo ärhäkkä pinkki.

Syysleimu ‘Sherbet blend’ kasvaa muuten kivasti myös puolivarjossa metsänreunan varjopenkissä. Siellä siihen ei koskaan ole tullut härmää ja kukintakin on ollut ihan runsasta. Tukea se kuitenkin tarvitsee sillä varret varmasti vähän venyvät kohti valoa.

Erilaisia punalatvoja meillä kasvaa tällä hetkellä kolmea erilaista. Viime talvi vei kaksi taimea joista toisen sain hankittua uudelleen tänä kesänä. Toivottavasti se nyt viihtyy sille valitsemassani paikassa. Viime kesänä ihastuin myös kovasti konnanyrttiin ja tilasin sitä silloin sekä punertavana, että valkoisena. Varsinkin tuo valkoinen on ollut mielestäni kaunis ja sopii hyvin tuon punalatvan kaveriksi Kauhurinteeseen. Konnanyrtti on kuitenkin vielä kovin pikkuinen mutta onneksi se ei sentään kuollut viime talven koettelemuksissa.

Ja mikäpä olisikaan suloisempi kuin ihanan hennon vaaleanpunainen ja sulotuoksuinen rohtosuopayrtti. Tämän kerrotun olen saanut samaiselta naapurilta ja se selvästi hieman rauhoittaa pinkin syysleimun sähäkkyyttä. Ovat kyllä hyvä pari! Tilasin tänä kesänä perenoja myös Ruotsista ja sain kylkiäisenä puhtaan valkoisena kukkivan suopayrtin taimen. Nyt odotan sen ensikukintaa malttamattomasti.

Joidenkin perennojen marjatertut ovat kuin uusi kukinta. Tässä mallia näyttää varjosontikka, Diphylleia cymosa.

Vaan nyt uppoudun loppuillaksi kirjallisuuden pariin. Joka syksyinen lukuinnostukseni alkoi tänä vuonna hieman totuttua aikaisemmin kun ystävä koukutti minut Lucinda Riley:n seitsemän sisaren kirjasarjaan. Varsin viihdyttävää luettavaa!

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

10 Comments

  • Syyskuu on vielä oikein hyvä puutarhakuukausi. Tykkään hurjasti syysleimuista. Omat kärsi talvesta huomattavasti, paitsi Arvilan alkuperäinen valkoinen syysleimu.

    • Niinpä, syyskuussa on monesti vasta sellaiset kivan viileät kelitkin, että jaksaa paremmin touhuta. Tänään tuli ilmoitus ensimmäisestä matkaan laitetusta sipulilähetyksestäkin. Pian on niidenkin aika😍

  • No jo on sontikkaa nimellä viskottu! 😀
    Onneksi nyt on parempi jo kaivaa maata, kun on saatu sateita, meillä tullut jo neljä sadetta tässä viikon sisään. Ihan huippua!
    Ihastuttavia perennoja sinulla!

    • No onpas ihanaa kuulla, että siellä on saatu sadetta💦 Täällä on tullut yksi kunnollinen sade, ei enempää. Sekin kuitenkin auttoi ja onneksi lämpötilat myös pudonneet.

  • Meilläkin on yhä kuivaa, vaikka yksi kunnon sade elokuussa tulikin. Sateet ovat muuten olleet lähes mitättömiä parin viime kuukauden ajan. Ei kauan saa kastelutaukoa uusien istutusten kanssa.
    Kaunis on tuo marunan ja sinipiikkiputken yhdistelmä.

  • No jopas, teilläkin on sitten kärsitty kuivuudesta samaan aikaan kun meillä on satanut koko kesän. Höh, höh, ja vielä kerran höh! Tämänkin viikon vesisaldo alkaa varmasti lähennellä jo sataa milliä, kun eräänä päivänä satoi 55mm ja monena päivänä on satanut sen lisäksi. Viikko sitten kitketyt rikkaruohot olivat eilen edelleen virkeinä kompostikasan päällä ja daalioiden kukat alkavat homehtua ennen kuin ehtivät kunnolla edes aueta. Piti nostaa tänään porkkanoita ja muutenkin vähän siistiä kasvimaata, mutta jätin homman odottelemaan poutaisempaa säätä. Sen sijaan pitänee lähteä taas tyhjentämään sadevesitynnyreitä jorpakkoon, että edes osa vedestä menisi muualle kuin omalle pihalle.
    Upeasti teillä kuitenkin kukkii kuivuudesta huolimatta. Onkohan valkoinen punalatva yhtä hyvä pörriäiskasvi kuin vaaleanpunainen sisarensa? Varjosontikan marjaterttu on hieno, upeat punaiset varret. Kuka lie vaan keksinyt kasviparalle tuollaisen nimen? 😀 Mukavaa elokuun loppua! Yritän huiskia seuraavat tänne suunnalle yrittävät sadepilvet teille päin.

    • No jopas menee hölmösti nämä kelit. En edes muista milloin meillä olisi ollut liian märkä kesä, tuskin vielä kertaakaan täällä tarhurointini aikana. Tai sitten se johtuu maasta joka puutarhamme alla on. Hiekkainen moreeni yläpihalla ei ole koskaan märkää mutta alapiha on kyllä keväisin jonkin aikaa kosteana. Toivotaan teille päin nyt kuivempaa syksyn jatkoa ja tänne sadekuuroja vaikka öiseen aikaan 🙂

  • Tosi kivannäköinen tuo kirjavalehtinen syysleimu, taitaa mennä ostoslistalle;)
    Meilläkin on satanut varsinkin nyt loppukesällä melko reilusti, on kyllä hyvä kaivella maata!

    • Tuo on kyllä kaunis niin lehdiltään kuin kukaltaankin. Toivottavasti se tuuhistuisi vuosien mittaan. Laitoin sen hyvin aurinkoiselle paikalle jotta saa tarpeksi voimaa, kun lehdet ovat osittain ilman lehtivihreää. Toivottavasti vain ei ole sitten liian kuiva paikka. Se on aina sellaista tasapainoilua kun etsii taimille sopivia istutuspaikkoja.

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.