Kasvimaan pitämisessä on varmasti heti oman sadon jälkeen ihan parasta sen joka vuosi vaihtuva ulkoasu. Hyötykasveja olen aina tottunut kasvattamaan suoraan maassa. Laatikkojakin on joskus ollut mutta ei niissä minulla mikään kasva kun en tule kastelleeksi niitä tarpeeksi. Se johtuu varmasti siitä, että ruukkuja on jo niin paljon kasteltavaksi, ettei vesi eikä aikakaan enää riitä hoitamaan suurempaa lavapuutarhaa. Suoraan maassa viljely on niin kätevää kaikin puolin kun en ole ihan niin turhan nuuka kitkennänkään suhteen. Tänä vuonna pääsi käymään niin, että käytäville levittämäni oljen seassa olikin kauranjyviä ja pian käytävät kasvoivat komeaa laihoa. En tietenkään hennonut sitä kitkeä pois joten nyt saadaan sitten korjata ihan oma kauralyhde linnuille jouluksi. Tai koristeeksi, sillä eivät ne taida niin lyhteistä välittää kun vieressä on auringonkukkaa. Tai no, jos keltasirkkuja tulisi niin ne kyllä söisivät.

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Kauran lisäksi on kasvimaalla tänä vuonna erilaista se, ettei siellä kasva nyt yhtään daaliaa. Tähän olen pyrkinyt monena vuonna mutta aina on juurakoita ollut niin paljon, etteivät ole mahtuneet kaikki varsinaisiin daaliapenkkeihin joita minulla on kaksi. Viime talvi oli kuitenkin niin tuhoisa daalioilleni, että lopulta mahtuivatkin kaikki juurakot varsinaisiin daaliapenkkeihin. Jopa ’Mama`s special’ josta minun piti hankkiutua kokonaan eroon. Juurakot jäivät kuitenkin pyörimään kasvihuoneen lattialle ja kun totesin etteivät istuttamani juurakot nouse niin heitin sitten mamman erikoisetkin mädäntyneiden juurakoiden paikalle penkkiin. Tuskin ehtivät kukkia mutta antavat nyt edes vihreää muutenkin vaisuun daaliapenkkiin. Kahdessa daaliassa on vasta kukkia auki joten eipä tullut kummoinen daaliakesä tästä.

Vaan jos eivät daaliat ole kukkineet niin unikot ovat tykittäneet senkin edestä. Kasvimaalla punaisena ja Kauhurinteessä vaaleanpunaisena kukkapilvenä. Nyt alkaa kukinta olemaan jo molemmissa lopuillaan mutta monta viikkoa niitä saikin jo ihailla. Nyt ovat jäljellä nuo harmaat  siemenpallukat jotka nekin ovat suloisia tuulessa huojuessaa. Unikkojen lisäksi kasvimaalla kukkivat itsestään kylväytyneet kehäkukat ja taimena jokin aika sitten hankittu syötäviin kukkiin kuuluva kääpiösamettikukka jota kasvatan nyt ensimmäistä kertaa. Enkä varmasti viimeistä! Taimi on vallan ihanan näköinen ja napsin sen kukkia suuhuni ohi mennessäni. Ensi vuonna kylvän tätä taatusti siemenestä. Tästä on myös eri värisiä lajikkeita saatavilla. Ainakin punertava ’Red Gem’ näyttää herkulliselta.

Rakensin herneille tänä vuonna vähän erilaisen tuen.

Herneille tukikehikko kepeistä ja juuttinarusta

Tänä vuonna sain aikaiseksi ainakin omasta mielestäni oikein kivannäköisen tuen herneille. Narujen solmimisessa oli suurin työ ja hylkäsin alkuperäisen ajatukseni verkon tekemisestä. Tuohonkin meni melkein rulla narua kun solmin noin kymmenen sentin välein narut molemmin puolin ylhäältä alas. Ja oikein hyvin on riittänyt tueksi herneille, jotka ovat tosin pian jo syöty. Tein juuri lohikeiton johon lisäsin kunnon annoksen riivittyjä herneitä. Oli kuulemma kesäkeiton ja kalakeiton risteytys :)

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Salkopapuja istutin tänä kesänä yhden sijaan kolmeen pajukartioon. Näistä pitäisikin muuten nyt hyödyntää noita maukkaita kukkia salaateissa. Hyvin lähtivät kasvamaan vaikka kylvin pavut ilman esikasvatusta suoraan kartioiden ympärille. Myös muutama vuosi sitten pistokkaista lisäämäni taikinamarja-aita on tänä kesänä saavuttanut halutun korkeuden ja leveyden. Olen leikannut sitä muutaman kerran ja mielestäni se sopii oikein kivasti rajaamaan kasvimaata takakaarestaan. Laitoin juuri viikolla reilun satsin pistokkaita myös marjakuusesta, saa nähdä lähtevätkö ne eloon. Kasvimaalle ei niitä viitsi istutella kun ovat myrkyllisiä mutta jonnekin muualle puutarhaan niistä voisi keksiä jotakin…

Talvituhoja kärsineeseen parsapenkkiin lisää hyötykasveja

Papukartioiden lisäksi kasvimaalla kohoaa tänä vuonna valtavan korkea kolmen taimen tomaattisalko! Kun uutta kasvihuonetta ei keväällä tullutkaan niin taimia jäi ylimääräisenä pyörimään. Viimein tökkäsin ne kasvimaalle parsapenkkiin missä näytti olevan talvituhojen jälkeen hyvin tilaa. Kasvaisivatpahan edes jossakin. Taimet ovatkin intoutuneet aivan mielettömään kasvuun ja niissä on suuria terttuja, kylläkin vielä vihrein tomaatein. Lajike on ’Gardener’s Delight’ jota olen kasvatellut takavuosina hyvinkin paljon. Siis silloin kun kasvihuoneessani vielä tomaatit kasvoivat. Nyt se on ihan liian varjoinen hyötykasvien kasvattamiseen.

[columns_row width=”half”]
[column]

Toivottavasti nämä ehtivät vielä kypsyä.

[/column]
[column]

Parsapenkissä oli hyvin tilaa tomaatin taimille, vain viisi juurakkoa on elossa.

[/column]
[/columns_row]

Tomaatin lisäksi talvituhoja kärsineeseen parsapenkkiin istutin myös kolme talvikurpitsan taimea jotka tuli esikasvatettua hieman liian myöhään. Voi olla etteivät ehdi tehdä satoa mutta komeita ovat kuitenkin lehdistöltään, enkä ole kyllä nähnyt näiden eteen mitään sen kummempaa vaivaakaan joten ei harmita vaikkei satoa tulisikaan. Olen joka tapauksessa muutenkin enemmän sellainen kauneuden viljelijä kuin varsinainen hyötytarhuri.

Myöhään kylvämäni mangoldi näyttäisi kasvavan nopeasti ja saatan päästä maistamaan sitä ensimmäistä kertaa elämässäni. Olen aina tiennyt sen olemassa olosta mutta jostain syystä se on jäänyt vain kokeilematta. Nyt innostuin sen kauneudesta Satulkarin puutarhassa vierraillessani ja halusin heti kylvää sitä kokeeksi meillekin. Rakensin sille oikein oman pedinkin kasvimaan kaivon viereen. Keväällä rakennetusta uudesta istutusalueesta jäi juuri sopiva määrä turveharkkoa jäljelle, joten ne tuli nyt sitten hyödynnettyä tuohon.

Noin kolme viikkoa sitten kylvettyä mangoldia.

Kasvimaalta täytyy vielä mainita lehtisalaatti jota kylvin nyt pitkästä aikaa. Siitä on saatu oikein hyvästi satoa ja sitä on myös hyödynnetty. Minulle on aina ollut jostain syystä vaikeaa varsinainen sadon kunnollinen hyödyntäminen. Vaikka kasvimaa ei ole kaukana talolta niin jostain käsittämättömästä syystä voi hyväkin sato jäädä jonain vuonna jopa täysin hyödyntämättä. Usein talvikurpitsatkin ovat olleet minulla vain koristeena ja unohtuneet ensimmäisten pakkasten tultua ulos mätänemään.

Salaatista on tullut hyvästi satoa.

Yläpihan ruukkupuutarhassa myös hyötykasveja

Yläpihan pienen tomaattikaapin edustalla kasvaa basilikaa kahdessa ruukussa. Ruukut ovat niin kauniita, etten oikein senkään tähden henno niitä käyttää. Saisinko aikaiseksi kokeilla tehdä näistä annoksen pestoa?! Tuskinpa vaan… No, tomaatteja olen kuitenkin napsinut tuosta kaapista suoraan suuhuni.

[columns_row width=”half”]
[column]

Myös basilikasta olisi tulossa hieno sato vaikka myöhään taimet vasta istutinkin.

[/column]
[column]

Tummalehtinen basilikan lajike on myös kauneutta silmille.

[/column]
[/columns_row]

Mansikkasato tuli hyödynnettyä viimeistä mansikkaa myöten. Nyt on enää jäljellä kaunis lehdistö.

Hedelmäsatoa lähinnä luumuista

Tänä vuonna näyttäisi tulevan kohtalainen sato parista luumupuusta. Kevät oli niin kummallinen, että tavallisesti ylväässä yksinäisyydessä kukkiva kirsikkaluumu kukkikin nyt yhtä aikaa puutarhan vanhimman luumupuun kanssa. Niinpä pölytys osui kohdilleen ja satoa olisi tulossa. Niiden hyödyntämisessä yritän kyllä tsempata kaikkeni. Viime vuonna saatiin mahtava omenasato ja kaikki omenat kerättiin talteen. Suuresta osasta puristutettiin tuoremehua ja voi miten herkullista siitä tulikaan. Niin hyvää se oli, että ei siitä talveksi jäänyt pisaraakaan!

[columns_row width=”third”]
[column]

Luumusadosta näyttäisi tulevan hyvä.

[/column]
[column]

Myös penssamustikka tulee paremmin kuin viime vuonna.

[/column]
[column]

Omenasato on tänä vuonna melko vaatimaton.

[/column]
[/columns_row]

Loppuun vielä kuva kasvimaan aidalla kasvavasta viiniköynnöksestä. Tai tuossa on kahta erilaista. Eiväthän ne siinä ehdi satoa tuottaa kun ovat ihan liian varjossa tuon kirsikkaluumun takana mutta kaunista köynnöstä ne kasvattavat joka vuosi ja sekin riittää minulle. Nyt on vielä suloisia terttujen alkujakin tullut joten todella kaunista katseltavaa nuo ovat. Eikähän sitä koskaan tiedä vaikka joskus kun kirsikkaluumusta aika jättää, niin saisivatkin enemmän valoa ja ehtisivät tehdä satoakin. Luonto muuttuu koko ajan ja niin myös olosuhteet puutarhan kasveilla. Vaan voisihan näistäkin koittaa joskus juurruttaa uusia kasveja, jos vaikka saisi joskus sen uuden kasvihuoneen valoisaan paikkaan niin sinne voisin taimet sitten istuttaa. No sittenhän siinä kyllä kävisi niin, että viiniköynnös alkaisi varjostamaan niin paljon, etteivät tomaatit enää viihtyisi samassa huoneessa niiden kanssa. Tarvitsisin siis vielä ainakin kaksi kasvihuonetta lisää :D

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]


pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

  1. Varmasti lankojen solmimiseen meni aikaa, mutta herneiden tukisysteemistä tuli erinomainen. Tuo idea pitääkin laittaa ensi kesää varten talteen.

    • Vaikka aikaa meni niin toteutus oli kyllä ihanan helppo. Ei tarvinnut muuta kuin juuttinarua ja nuo kepukat. Voisihan tuota yrittää ehkä hyödyntää vielä ensi kesänäkin, vaan tuskin sitten enää useampia vuosia kestää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Lähetä kommentti

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 25 €
Tilaa nyt