Porkkalan kartanon jättiagavet ja metsäpuutarha

Jättimäiset agavet olivat vastassa heti kartanolle noustessa.

Valitsin kuvia tähän postaukseen ja niitä tuli todella runsaasti. Ja kuinka ihanasti niitä katsellessa palautui mieleen tuo lumoava retkikohde. Vaikka kuinka olisi ihanaa olla kotona niin kyllä ihmisen on vain välillä poistuttava niistä omista ympyröistään. Muuten ei synny muistoja… No toki sitä touhutaan monenlaista kotonakin mitä sitten talvella muistellaan mutta jollakin tavalla nämä retket vain ovat niin erityisiä.

Vaan sitten sukellus itse retkikohteeseen ja sen kaikkiin ihanuuksiin. Heti parkkipaikalta kartanolle noustessa näin nuo kuuluisat suuret agavet tummissa ruukuissaan. Agavet tuotiin kartanolle jo 1920-luvulla ja siitä asti ne ovat säilyneet vuodesta toiseen saman suvun hoivissa. Luonnossa nämä kukkivat noin 100-vuotiaina mutta täällä kesän lämpösumma jää niin pieneksi, että se varmasti viivästyttää kukintaa. Ja hyvä niin, sillä kukinnan jälkeen emokasvi kuolee. Poikasia nämä kuitenkin tekevät ja niistä saadaan sitten elo jatkumaan yhä eteenpäin.

Näin aloittelevalle mehikasviharrastajalle nuo olivat kyllä niin huikaisevaa katseltavaa, että sitä on vaikea sanoin selittää. Vaan kova työhän noissa on verrattuna omiin pikkuruukkuihini. Traktorilla painavia kasveja kuljetetaan autotallin ja puutarhan välit mutta kastelua ne eivät tarvitse kesän aikana juuri ollenkaan. Jos nyt oikein muistan niin kerran keväällä nämä kastellaan kunnolla ja muuten sitten mitä taivaalta kesäisin tulee. Oikein kuumina ja kuivina kesinä on saatettu kuitenkin kertaalleen kastella. Ihania jättiläisiä ovat ja upea perintö niiden mukana sukupolvelta toiselle siirtyy.

Sitten sukelletaan vihreään viileyteen kartanon metsäpuutarhassa

Kartanon huvimajan vierestä sujahdetaan seuraavaksi metsäpuutarhan puolelle. Pidin siitäkin ihan valtavasti. Ja voi miten paljon sainkaan inspiraatiota alkaa kehittämään myös omaa metsän reunaa. Jostain täytyisi vain ihan aluksi bongata suuria kantoja ja runkoja alueen selkärangaksi. Porkkalan metsäpuutarhassa oli komeassa osassa myös useampi suuri kivikasa jotka olivat luultavasti olleet paikoillaan jo pitkään. Lieneekö ihan kartanon rakentamisen alkuajoilta, jolloin ne olisi kaivettu pois perustusten tieltä?!  Harmi kun en tullut kysyneeksi kasojen historiaa. Kivet olivat kyllä kantojen ohella hyödynnetty niin kauniisti istutuksien taustana. Myös ihan kartanon lähellä puutarhassa oli suuri kivikasa jonka nimi oli lintukivet. Aikaisempien sukupolvien lapset olivat haudanneet metallisissa sikarirasioissa kivien koloihin kuolleita lintuja, josta nimi oli syntynyt.

Metsäpuutarhassa kasvien osalta olivat pääosassa erilaiset saniaiset. Ja kyllä ne olivatkin komeita. Syksyn tullen aion itsekin siirrellä ihan luonnonsaniaisia lammikon toiselle puolelle metsän reunaan. Hiirenportailla ja kallioimarteellakin saan varmasti ihan mukavaa uutta tvistiä omaan metsikköön.

Ja kuinka kaunista voikaan olla ihan metsän oma ketunleipä, Oxalis asetocella. Se on pieninä mättäinä sammaleiden keskellä niin herkän kaunista. Ja valkoiset kukatkin ovat alkukesällä todella viehättävät. Onneksi meilläkin kasvaa ketunleipää metsässä ja puutarhan puolellakin. Keväällä löysin myös kauan etsimäni lajikkeen millä on vaaleanpunaiset kukat.

Puro metsän reunassa

Metsäpuutarhassa solisi myös sinne rakennettu puro jonka yli oli asetettu komea käkkäräinen puunrunko. Vanhat omenapuun tai tammen rungot olisivat kyllä aivan ihania tähän tarkoitukseen!

Vesi virtasi pumpun voimalla pitkähkössä kivipurossa.

Ainoa mikä hieman häiritsi kokonaisuutta oli melko äänekäs pumppu. Onneksi oma lampipumppuni on sen verran pieni ja uppeluksissa lammikon pohjalle ettei sen ääni kuulu. Kartanon puutarhaan pumpataan vettä läheisestä järvestä joten siinä tarvitaankin sitten jo hyvin paljon järeämmät vehkeet eikä näin ääneltäkään varmasti voi välttyä. Metsäpuutarhan vieressä oli myös suuri aidattu hyötytarha joka varmasti kuluttaa vettä melkoisia määriä kesän aikana.

Metsäpuutarhassa huomioni kiinnittyi siellä täällä kasvaviin erilaisiin muratteihin. Ne näyttivät viihtyvän ja talvehtineen alueella jo monta vuotta, ainakin kasvustoista päätellen jotka kiemurtelivat tiiviisti kivien ja kantojen päällä.

Tämä rohkaisee itseänikin istuttamaan syksyllä osan murattiruukuista puutarhaan. Se helpottaa mukavasti myös kellarin tilanahtautta. Oikeastaan voisinkin kaivaa pari ruukullista murattia jo nyt ruukuistaan maahan sillä ne näyttäisivät lehtien väristä päätellen olevan ravinteiden tarpeessa. Toimenpiteen seurauksena vapautuisikin sitten kaksi suurta ruukkua uusille syysistutuksille.

Ihastuin kovasti tähän ruukkuun metsäpuutarhan reunassa. Aion istuttaa meillekin samanlaisen koska molempia kasvejakin löytyy jo omasta takaa. Hm, vain tuollainen suurempi sementtiruukku uupuu…

Suuri kasvusto nelirosolehteä, Chloranthus japonicus.
Huisku-unikon erikoinen lehtimuoto.

Mukavasti oli metsäpuutarhassa käytetty joitakin vähän harvinaisempiakin kasveja. Nelirosolehteä löysin suuren kasvuston ja vaikka se ei enää kukkinutkaan niin kaunista pintaa se metsänpohjaan toi pelkillä lehdilläänkin. Juuri erilaiset lehtimuodot ja vihreän sävyt ovatkin sitä parhautta metsäpuutarhassa.

Ja vaikkei räiskyvää kukkarunsautta metsäpuutarhaan synnykään niin myös kukintojen muodoilla saa helposti mielenkiintoa istutuksiin. Nämä sievät palloset kuuluvat todennäköisesti araliakasveihin kuuluvalle venäjänjuurelle.

Metsätyräkki tuo tummaa sävyä istutuksiin ja varjoyrtti `Variegata` loistaa vaaleana sitä vasten.

Keltainen puutarha

Ja loppuun vielä neljä kuvaa metsän reunassa olleesta keltaisesta puutarhasta. Aivan sama idea kartanon puutarhurilla kuin minulla, on ollut piilottaa keltaiset kukat puutarhan kauimpaiseen nurkkaan. Minulla vastaava alue on narsissien hautausmaa lammikon kummun takana, tien vieressä. No kyllä keltaista löytyy meiltä muualtakin mutta keltaiset narsissit tulee aina haudattua kyseiselle alueelle, joka on hieman katseilta piilossa.

Keltaisesta puutarhasta löytyi myös kauniita lehtimuotoja.

Huh, mikä jättipostaus tästä nyt tuli, toivottavasti jaksoit tänne asti. Jonkin verran minulla on vielä jäljellä kuvia kartanorakennusta ympäröivästä puutarhasta. Vaan olisiko seuraava postaus kuitenkin jo kirjoitettava tästä ihan omasta puutarhasta jossa sielläkin tapahtuu koko ajan kaikenlaista pientä. No mutta nyt kokonaan muihin puuhiin, ihanaa alkavaa elokuuta kaikille!

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

 

6 Comments

  • Löysin omaankin puutarhaan nelirosolehteä, siinä on kauniit lehdet ja ostin ihan niiden takia. Myös huisku-unikkoa löytyy, se on aurinkoisella paikalla ja kasvaa siinä 1,5 metriä korkeaksi, kukkii juuri nyt. Minulla se leviää ja joudun rajoittamaan sitä.
    Pari vuotta on edellisestä käynnistä Porkkalassa, kunhan nyt ehdin sinne niin kiva nähdä kuinka metsäpuutarha on kehittynyt, oli se kaunis jo silloinkin kun kävin. Ja nuo agavet, eipä juuri missään näe samanlaisia.

    • Hei jos huisku-unikkosi tekee siementä niin tehdäänkö vaihtarit?! Minulla näyttää olevan tulossa komea marjasato siihen valkoiseen näsiään, olikos se sellainen mitä sinulla ei vielä ollut🤔 Laitan sinulle tästä ihan viestiä jos ei tulekaan käytyä enää lukemassa kommentteja jälkeen päin👍

  • Oi, miten hurjat agavet, ja vielä kunnioitettavan ikäisetkin! Metsäpuutarhassa on kuvista päätellen ihanan rauhallinen tunnelma. Harmi, että pumppu on äänekäs, se vie varmasti osan rauhan tunteesta. Vesi, kivet, kannot ja puunrungot ovat aivan ihania elementtejä puutarhassa. Niitä minullakin on tarkoitus hyödyntää jatkossa enemmän mökkipuutarhassamme. Mukavaa viikonloppua!

    • Kyllä, agavet olivat tosiaan jo kovin kunnioitettavassa iässä💚
      Voi kun löytäisikin jostain tuollaisia runkoja ja kantoja. Meillä on kyllä omassa lehdossa suuria kantoja mutta ne ovat jo niin lahonneet ettei niitä saa enää siirrettyä ja ovat niin kauniita siinäkin jo missä ovat etten hennoisikaan niihin koskea. Pitäisi löytää joku hakkuuaukea missä on kannot revitty maasta ja pyytää lupaa omistajalta.

  • Ei ollut yhtään liian pitkä postaus 🙂 Metsäpuutarhassa on kaunis tunnelma näin kuvienkin välityksellä. Ihastelin tuota kiemuraista rungonkäkkärää puron yllä. Onko se hiilletty mustaksi vai tummuuko joku puulaji luonnostaan tuollaiseksi? Näyttää todella hienolta. Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    • Luulen, että kanto oli aivan luonnostaan tummunut ja kuori siitä oli jo maatunut. Olisiko jokin lehtipuun oksa, ehkä tammen arvelisin??

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.