Satulkarin metsäpuutarha osa 2

Puutarhassa käytettävä kate on oman tontin puista haketettua.

Lupasin viime postauksessa jatkoa vierailulleni Satulkarin metsäpuutarhassa. Kuvia tuli otettua neljän tunnin aikana runsaasti ja monta ihanaa ideaa syntyi Ritvan kansa jutustellessa. Yksi suurista ideoista joita sain oli savitiilisen vanhan salaojaputken käyttäminen kasteluputkena. Olen kovasti miettinyt käyttökohteita näille putkille, sillä niitä on paljon isälläni joutilaana. Tähän mennessä olen käyttänyt niitä hyönteishotellina ja piilottanut lammikon vesijohdon niiden sisälle mutta täsmäkastelun mahdollistavana kasteluputkena en ollut tajunnut niitä vielä koskaan käyttää.

Lehtipuuhake sopii hyvin myös perennaistutuksille. Tässä katetta on levitetty iberianmunkin ympärille.
Vanhat salaojaputket voi hyödyntää puiden ja pensaiden kasteluputkina.

Toinen monelle uuden tontin rakentajalle hyvä vinkki oli suuren hakettimen vuokraaminen. Puutarhassa käytetty hake oli siis valmistettu tontin omasta puustosta joka oltiin käyty hakettamassa paikan päällä. Työn tuloksena alapihalla oli valtavat kasat omaa haketta jolla kattaa helposti puutarhan istutukset vielä vuosienkin ajan!

Omaan uimalampeen on ihana pulahtaa

Vasta tänä keväänä valmistunut alapihalla sijaitseva uimalammen alue oli kyllä puutarhan ehdoton jalokivi! Lammikon yläpuolelle oli rakennettu kaunis puro jota pitkin vesi laskeutui lampeen, ylittäen lopussa kallion jonka yli vesi virtasi vapaana, etsien omat uomansa kallion uurteista. Ritva ui lammikolla joka aamu ja saunakin lämpenee monta kertaa viikossa. Lammikolta avautuu kaunis ja avara peltomaisema.

Penkillä voi hetkisen levähtää ja kuunnella puron solinaa.
Vesi laskeutui kauniisti suurten litteiden kivien päältä.
Oma hiekkarannalla voivat perheen koiratkin nauttia kesästä.

Lammikkoon aiotaan hankkia myös koikarppiyhdyskunta vielä tänä kesänä. Voin vain kuvitella miten kaunis näky on kun värikäs kalaparvi uiskentelee lammikossa. Omatkin kalahaaveet taas vähän nostivat päätään mutta toistaiseksi koitan olla enempää innostumatta. Lammikkoni on nyt hyvässä balanssissa, enkä halua vain kalojen takia pitää avantoa auki koko talvea. Jos minulle joskus jää ihan hirmuisesti ylimääräistä aikaa ja energiaa niin voisin kyllä harkita pientä parvea, jonka nostaisin aina talveksi sisälle akvaarioon. Tuollaista ihmettä tuskin kyllä koskaan tapahtuu joten tyydyn tarkkailemaan vain luonnostaan lammikkoon hakeutunutta elämää. Vihdoin näinkin tänä kesänä ensimmäistä kertaa rantakäärmeen pulahtavan rannalta uimasilleen. Olen ihmetellyt ettei niitä ole aikaisemmin vedessä tai lammikon läheisyydessä näkynyt kun tiedän, että tontilla niitä kuitenkin luikertelee.

Lammikon ympäristön istutuksissa oli käytetty tontilta löytyneitä kiviä.
Sulkaneilikka näytti viihtyvän kivien kainalossa erityisen hyvin.
Täm etelänsiniherne, Clitoria ternatea oli itselleni täysin vieras kasvi.

Lammikko ja sen eliöstä on kyllä meidänkin puutarhassa se ihan paras juttu. Suosittelen kaikille edes ihan pientäkin vesiaihetta puutarhaan, sillä se antaa niin paljon. Eikä sen tuomaa työmäärää kannata etukäteen pelätä, sillä kun balanssi ajan myötä saavutetaan, vähenee myös lammen tarvitsemat hoitotyöt. En ole meillä nostanut tänä vuonna kuin kerran ihan vähän kasvillisuutta pois lammikosta ja virittänyt veden kierron toimintaan. Aikaisin keväällä olen tietysti puhdistanut kivikot mutta mikäs pakko se onkaan kivikkoa lammikon yhteyteen edes rakentaa! Ympäristön voi ihan hyvin maisemoida myös kasvillisuudella ja vaikkapa vain yksittäisillä suuremmilla kivillä kuten Ritva on tehnyt.

Metsäpuutarhaa pienillä mausteilla

Juttelimme paljon puutarhan rakentamisen aiheuttamasta työmäärästä ja siitä kuinka homma tuntuu joskus loputtomalta työleiriltä. Tuohon tunteeseen törmää varmasti jokainen puutarhaharrastaja aika ajoin, ainakin silloin kun on tullut haalittua ihan liian paljon projekteja samalle kasvukaudelle. Kaikkea ei ole kuitenkaan pakko saada heti ja nyt, vaan jotakin voi ihan hyvin jättää tulevillekin kesille. Mikä siinä vain on niin vaikeaa? Miten oppisimme  nauttimaan enemmän itse matkasta ja siitä kaikesta mitä on jo saatu valmiiksi?!

Rotkolemmikki ja karhunsammalta.
Tulipunainen tarhakeijunkukka `Fire Chief`.
Pähkinäpensas kuuluu tontin alkuperäiseen kasvistoon.

Laitan tähän lopuksi vielä ihanan kolmen kuvan sarjan metsäpuutarhan puolelta. Tärkeää on nauttia myös tontin alkuperäisestä kasvi- ja eläinlajistosta. Joskus vähän on enemmän ja hyvinkin pienillä asioilla kuten kauniilla lahopuulla tai muutamien puutarhakasvien lisäämisellä saa luonnonalueistakin rakennettua todella mielenkiintoisia ja kauniisti muuhun puutarhaan yhdistyviä kokonaisuuksia. Metsän syliin rakennettu Ritvan ja Ilkan koti ja sen puutarha tekivät minuun suuren vaikutuksen.

Kiitos vierailusta💚

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

2 Comments

  • Totta, välillä tulee tunne, että puutarha on ylivoimainen urakka. Sitten niitä hyviä hetkiä on vastapainoksi paljon. Ja kun miettii, niin pääosin ainakin itse koen tekemiset kevyinä ja sopivina. Nytkin olen ollut kaksi päivää pois puutarhasta ja tiedän ettei sinne ole mikään kiire, kaikki on kunnossa ja mahdolliset rikat eivät osaa karata pois puutarhasta (salainen toive).
    Oma lampi olisi ihana!

    • Tällaisina kesinä kun kastelu ei muodostu suur-urakaksi, eikä ole mitään isompaa projektiakaan meneillään niin puutarhan hoitaminen tuntuu tosiaan melko kevyeltä hommalta. Rikkaruohotkaan eivät pääse muodostumaan ongelmaksi kun niitä nyppii koko ajan aina kulkeissaan, samalla kun ihailee kasveja tai etsii kotiloita. Vaan anna olla jos kesä on kokonaan kuiva ja kuuma niin tässä vaiheessa sitä on jo yleensä ihan nääntynyt. Keleillä on suuri merkitys!

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.