Pionien loistoa ja niityn neljäs kesä

Laitetaan nyt sitten samaan postaukseen kaksi toistensa täydellistä vastakohtaa kun en osaa kerran päättä kummastako nyt kirjoittaisin. Parina viime syksynä olen istuttanut satsin muhkeita pionien juurakoita ja nyt alkavat toista vuottaan kasvaneet taimet jo kukkia ihan mukavasti. Luonnonlajeilla pionien kukinta alkoi jo kesäkuun alussa ja nyt se on jatkunut perään näillä kerrotummilla hienohelmoilla.

[columns_row width=”third”]
[column][/column]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Molemmilla on paikkansa puutarhassani vaikka yksinkertaiset olisivatkin paljon mieluisampi pörriäisille. Aion kuitenkin jatkosakin silloin tällöin istutella sekä kerrottuja, että yksinkertaisia lajikkeita ja Itoh-pionejakin tekisi mieleni kokeilla. Niitä ei ole Tammelan mailla vielä yhtäkään. Kyllä kai se teetättää vielä tällekin syksylle pienen pionitilauksen, on nämä vaan niin suloisia ja vielä helppohoitoisiakin. Kaikki selvisivät hankalasta viime talvesta vaurioitta, vaikka monia ihan tavallisiakin perennoja kuoli joukoittain.

[columns_row width=”fourth”]
[column]

`Do Tell`.

[/column]
[column]

`Cytherea`.

[/column]
[column]

`Candy Stripes`.

[/column]
[column]

`Angel Cheeks`.

[/column]
[/columns_row]

Pionien ihastelun lisäksi olenkin tällä viikolla tehnyt paikkauksia talven aikana menetettyihin kasveihin. Maahan on päässyt sekä poikatyrni Tarmo, että japaninvaahtera `Atropurpureum`. Yritän nyt sitten vielä toisen kerran tuolla samaisella vaahteralla kun sen kerran pitäisi olla kestävimmästä päästä. Lammikon takana vain on mielestäni niin täydellinen paikka tuolle vaahteralle.

Lisäksi istutin puutarhan viidennen mustilanhortensian uuden istutusalueen keskipisteeksi. Sain vinkin puutarhaystävältä ja heti seuraavana päivänä riensin hakemaan taimet vaikka olikin melkoisen hölmön hommaa istuttaa tällaisella helteellä. No nyt onneksi näyttäisi kuitenkin ensi viikolla viilenevän joten istutukset taisivat sittenkin osua ihan hyvään saumaan. Vaan vielä jäi paikattavaa, ainakin kaksi omenapuuta on myyrien syöminkien jälkeen todella huonossa hapessa. En kuitenkaan nyt taida niitä talvea vasten uusia, enkä ainakaan istuttaa enää tulppaaneja kyseiselle alueelle. Jos se vaikka saisi myyrät muuttamaan muualle kun ei tule joka vuosi uutta syötävää tarjolle.

`Tarmo` sai varpailleen katteeksi puusuikaletta jota käytetään ekologisena pakkausmateriaalina.

Niityllä menossa jo neljäs kesä

Vaikka pionit vievätkin tällä hetkellä puutarhassa lähes koko shown niin kyllä niitylläkin eletään vallan hurmaavia aikoja. Niityn toisella puolella on kallio jonka keltamaksaruohot ovat värjänneet keltaiseksi ja toisella puolella kellarin kummun takaosa missä ovat luonnonkukat vallanneet kaikki istutusten välit.

Viime kesänä kirjoitinkin valkokukkaisesta matarasta oikein oman postauksensa, sillä niin kovin siihen silloin ihastuin. Ja ilokseni huomasin, että sitä on alkanut kasvamaan myös Kauhurinteessä! Todella hurmaava täytekasvi puutarhakasvien sekaan, kuin pehmeää pumpulia.

Valkoista mataraa kasvaa jo Kauhurinteessäkin.

Vaan takaisin itse niitylle ja sen ympäristöön. Viime kesänä istuttelin niitylle paljon erilaisia niittykasveja itse kasvattamistani taimista. En enää edes muista mitä kaikkea tulikaan istutettua mutta ainakin puna-ailakin olen jo bongannut kasvustosta. Alkuperäisestä niittysiemensekoituksesta peräisin on ihana peurankello, jonka toivoin erityisesti viihtyvän niityllä. Nyt löysin sitä muutaman kukkivan yksilön.

[columns_row width=”fourth”]
[column][/column]
[column][/column]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Kostea alkukesä sai niityn heinät kasvamaan jopa hieman liiankin rehevinä mutta onneksi niityllä kasvaa hyvän kasvusto pari vuotta sitten kylvämääni pikkulaukkua, joka loisii heinäkasveilla ja hillitsee niiden kasvua merkittävästi. Löysin tuon kasvin siemeniä ihan tästä oman kotitien varresta ja toin kourallisen niitylle.

Ja mitäpä niitty olisikaan ilman päivänkakkaroita! Niitä on kasvanut alkuperäisestä siemensekoituksesta ihan kiitettävä määrä. Yhteen kietoutuneena hiirenvirnan ja harakankellojen kanssa näky on mitä ihanin!

Niityn viereen, kellarin takakummun juurelle olen istuttanut jasmikkeen. Toinen samanlainen kasvaa kellarin kummun toisella puolella jonne siirsin viime kesänä myös kolme vaaleanpunertavia marjoja tekevää lumimarjaa. Päästyään parempaan maahan lumimarjat ovat alkaneet kasvaa ja toivon, että vuosien kuluttua niistä ja toivottavasti suureksi kasvavasta jasmikkeesta tulee oikein hyvä pari.

Vaan on se kyllä luonnolla (ja vähän mammallakin) valtava voima täyttää tyhjät alueet kasveilla! Ei voi kuin suu auki ihmetellä ja muistella kun tämäkin alue oli vain ruskeaa ja pöllyävää maata ja kellarin kumpu pahvilla ja kuorikkeella katettu tasaisen ruskea töyssy maisemassa. Nyt se on joka puolelta kasvien vuoraama ja näyttää siltä kuin olisi ollut siinä aina. Niin ja ihan alunperinhän tuossa kohdin kasvoi metsää ja rakennusaikana grillasimme kellarin kohdalla eväitämme. Silloin elettiin vuotta 2008…

Vaan näihin nostalgisiin muisteloihin onkin nyt hyvä päättää tämä postaus, siispä ensi kertaan ystävät hyvät

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

    • No niin on Ja tein sitten tänään tuon uhkaamani tilauksen neljästä uudesta pionista, vaikka kyllä niiden hinta aina hieman kirpaisee Puolet oli yksinkertaisia ja puolet pömpöösejä Syksy ei vaan tunnu enää normaalilta jos ei saa muutamaa juurakon jöllikkää maahan piilotettavaksi.

  1. Hurmaavia pioneita ja miten runsas niitty! Omat kuivan paikan ketoni ovat vähän hillitympää sorttia :D Päivänkakkaratkin alle polvenkorkuisia. Se on kyllä totta, että luonto pyrkii peittämään tyhjät kodat. Jos ei muuta, niin vähintään ratamo tai voikukka ilmestyy siihen, mihin olisi toivonut jotain aivan muuta.
    Oletko muuten huomannut, syövätkö myyrät pioneita? Keväällä meillä mellasti vesimyyrä yhdessä penkissä ja huomasin, että sen tunnelit päättyivät juuri pionien viereen. Jäinkin miettimään, voisiko pionin pahanhajuisilla juurilla olla vähän tehokkaampaa karkotusvaikutusta kuin sinne tänne lykityillä laukan sipuleilla? Tuo oli nyt toinen kerta, kun vesimyyrä tuli samaan penkkiin, joten kasvivalikoimaa on pakko alkaa muuttaa myyriä karkottavaksi ennen kuin koko suku oppii käymään välipalalla puutarhassani.

    • Tuo niityn paikka osoittautuikin vähän rehevämmäksi kuin aluksi luulin. Kalliolta valuu vettä keväisin ja yksi kohta on jopa melko kostea. Toki sekin alue kyllä kuivuu näin keskikesällä. Vaan niittoa on jatkettava vain ahkerasti ja toivottava, että pikkulaukku myös hillitsee heinien kasvua. Tosin rikkaruohot eivät tuonne enää kunnolla mahdu, hyvin vähäistä oli kitkennän tarve jo tänä vuonna.
      Eipä ole myyrät pioneja syöneet vaikka käytäviä on niidenkin ympärillä ollut. Tämän ja pionien talvenkestävyyden vuoksi tilasin taas Kauhurinteeseen neljä uutta pionia. Ja yhtään tulppaania en sinne nyt syksyllä istuta.

  2. Peurankellon kanssa kannattaa olla hiukan tarkkana, että ei pääse leviämään sellaisiin penkkeihin jonne ei tarkoitus. Minulla oli sitä tässä pihassa jo kun tulimme taloon. Yhdestä paikasta kun koitin poistaa niin oli aika urakka. Taitaa se kyseisessä kohdassa vieläkin lymyillä juurineen ja käyn nyppimässä taimia silloin tällöin…

    • Juu, kaikki kellokukat taitaa olla vähän sellaisia mistä aina varoitellaan. Voihan se olla, että kellarin kummulle joskus kiipeääkin kasvamaan. Kasvimaa olisi kyllä sellainen paikka mihin en soisi tuon levittäytyvän mutta muualla saa kasvaa vapaasti. Meillä on jo kurjenkello ja pisamakellokin levinneet vähän joka puolelle. Tämä kuivahko moreenimaa taitaa olla useille kelloille mieluinen alusta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Lähetä kommentti

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 25 €
Tilaa nyt