Turveharkot viimeistelevät istutusalueen

Uusi istutusalue rakentui varjoon pihlajan alle.

No niinhän siinä vain kävi, että kotilokriisistä on selvitty ja ensimmäinen uusi alue sitten viime kevään, on rakentunut tänne Tammelan maille. Sen verran etanat vielä vaikuttavat, että kasvivalinnoissa täytyy hylätä ainakin kuunliljat. Harmillista, sillä juuri ne sopisivat tuonne pihlajan varjoon erityisen hyvin. Vaan eteenpäin siis mennään, rintarinnan etanoiden kanssa.

Turveharkoille kaivoin uran alueen reunoille.
Hyvät työkalut reunojen kaivamisessa olivat kunnon kanttausrauta ja tietysti lapio.

Oikeastaan tuo uusi istutusalue oli kyllä hieman myös pakonsanelemaa, sillä jonnekin oli piilotettava viime kevään daaliapenkin rakentamisesta ylitse jäänyt multa. Paljon sitä kärrättiin myös nurmialueille mutta suuri kasa jäi vielä istutusalueenkin pohjaksi. Uutta multaa tuli sen verran paksu kerros, että minkäänlaista kaivamista en pohjamaahan tehnyt. Sinne jäivät Kauhurinteen tapaan kaikki vuohenputket ja muut rikat alle. Kokemus on osoittanut etteivät ne jaksa sieltä ponnistaa jos maata tulee kunnolla päälle. Sivuilta kyllä sitten aloittavat heti leviämisen uuteen ja kuohkeaan multaan.

Alussa oli vain kasa multaa…

Pitkään mietin multakasan rajaamista. Olisihan sen voinut jättää kantattavaksikin mutta sitten kuitenkin päädyin lopulta turveharkkoihin joita olin käyttänyt ylempänäkin samassa rinteessä. Mielestäni nuo turveharkot sopivat juuri tällaisiin luontoon rajautuviin alueisiin erityisen hyvin. Meillä on tuossa takana vielä jonkin matkaa avointa, lähes luonnontilaista aluetta ja sitten alkaa naapurin metsä. Toki tänä päivänä turve yleensäkin materiaalina mietityttää kovasti joten helppo ratkaisu tämä ei minulle ollut.

Harkkoreunusten rakentamisessa käytettävää välineistöä.

Turveharkkojen hyvä puoli on niiden käsittelyn vaivattomuus. Niillä saa myös rakennettua helposti kauniin kaarevia muotoja, joista kovasti pidän. Kaarteissa muodostuneet pienet raot täytin lopuksi puolikkaasta harkosta sahatuilla kolmioilla. Kokemukseni mukaan mikään multa ei pysy rakosissa vaan valuu sateiden myötä sieltä pois joten kokeilin nyt tilkitä raot tällä samalla materiaalilla kun sitä kerran jäi puolikas harkko yli. Hirmuisen hyvin sattuikin jako menemään tasan ja jouduin siis sahaamaan vain yhden harkon puoliksi. 1,5 pussillista eli 6 harkkoa jäi kymmenestä säkillisestä yli. Niistä on suunnitelmissa rakentaa kohopenkki kasvimaalle mutta multaa ei nyt sitten vaan enää siihen ole. Enkä kyllä heti aio tilata uutta kuormallistakaan 🙂 Ajattelin kerätä nyt alkuunsa kaikenlaisen kasvijätteen sinne pohjalle ja voisihan sitä perehtyä vaikka kunnolla siihen hugelped:iin ja tehdä kohopenkin myös permakulttuurin oppien mukaisesti.

Yhdistelen turveharkkojen kanssa myös luonnonkiviä.
Valmis harkkoreunus on ihanan siistin näköinen.

Pahvit voi kierrätää myös puutarhassa

Rajausten jälkeen olikin vuorossa enää alueen kattaminen. Olen aina käyttänyt puutarhassa paljon pahvilaatikoita. Kerään niitä talven aikana puuvarastoon ja hyödynnän sitten kesällä. Pahvi sopii mainiosti myös kuorikepolkujen pohjalle. Pahveista kannattaa vain tietysti ensin poistaa kaikki teippaukset! Aikaisemmin käytin paljon enemmän sanomalehteä mutta suuret pahvit ovat kyllä kätevämpiä ja ehkä puhtaampiakin. Ainakaan niissä ei ole painomustetta kuten sanomalehtipaperissa. Epätasaisissa reunoissa tosin pienemmät sanomalehdet ovat käteviä ja niitä voi sujauttaa pahvireunuksen alle täyttämään paljaaksi jääneet paikat.

Pahveja kannattaa asetella limittäin.
Kivireunuksen osuudelle lisäsin vielä muutaman sanomalehdenkulman.

Kuorike ja tietysti kasvit viimeistelevät alueen

Sitten vain pahvien päälle kuorike viimeistelemään ja pitämään pahvit paikoillaan ja alue on valmis istutettavaksi. Ja kun uusi istutusalue on kunnolla katettu, voi se sen jälkeen odotellakin istutuksia ihan kaikessa rauhassa. Jos käytetyssä mullassa on rikkaruohoja mukana olisikin hyvä, että alue saisi olla peitettynä mahdollisimman pitkään. Helposti sitten rikat alkaa heti työntymään taimien kanssa samoista reijistä kun katteeseen on tietysti puhkaistava aukko joka taimelle.  Tässä käyttämässäni mullassa on ilmennyt vain jauhosavikkaa ja se on helppo nyppiä pois joten aloitin istutukset jo seuraavana päivänä.

Istuttaessa vain kate syrjään ja pahviin rasti terävällä istutuslapiolla. Syntyneet kolmiot taivutan käsin katteiden alle.

Vielä odottaa kuitenkin yli puolet alueesta tyhjillään mutta kiire sen kanssa ei nyt ole niin ehtii rauhassa miettiä mitä varjon kasveja siihen laittaisi. Valoisampaan päähän aluetta tulivat jo talvella suunnittelemani kanukat joita aion pitää leikkaamalla matalana. Suunnitelman ulkopuolelta istutin vain kolme lamoherukkaa jotka olin ajatellut ensin toisaalle pallesorvarinpensaan kanssa tuomaan syysväriä. No sorvarinpensas tulikin istutettua jo kellarin rinteeseen, talvella kuolleen hortensian tilalle joten herukat jäivät virattomaksi. Näin se puutarha meillä vaan aina muotoutuu. Lähes puhtaasti fiilispohjalta ja suunnitelmat muuttuvat jatkuvasti matkan varrella.

Lopuksi viimeistelin vielä pihlajan rungon ympäryksen kivillä.
Varjoyrtti `Variegata` valaisee aluetta vaaleudellaan.

Seuraavaksi keskitytäänkin sitten tulevien rippijuhlien valmisteluihin ja ensi viikolla alkavaan pienimmäisen leiriin. Ai niin ja alkavathan ne maanantaina mammallakin sitten jo ne oikeat työt. Vaan johan tästä joutaakin, yhtään ei ahdista ainakaan vielä loman loppuminen.

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

12 Comments

  • Hyvin tutulta kuulostavat työvaiheesi, olen toiminut pikkuisessa Arboretumissani hyvinkin samaan tapaan.
    Onnea uusille istutuksillesi pihlajan alle, kokonaisuudesta tuli siisti ja kasvit sen vielä kaunistavat kasvaessaan.

    • Tämä on kyllä niin kätevä tapa perustaa uusia alueita. Ja kokemuksesta olen oppinut, etteivät perennatkaan kavahda tuota kuorikatetta vaikka aina neuvotaan välttämään sitä niille.

  • Turveharkkoreunus on kaunis ja helppo rakentaa. Se on osoittautunut myös todella kestäväksi materiaaliksi. Sammaloituukin ajan myötä. Ekologisuus ilman muuta minuakin mietityttää. Pakko aina punnita eri vaihtoehtoja ja koittaa valita pienin paha.
    Pahvit ovat myös sanomalehteä parempi vaihtoehto. Huomasin, että tulppaanit ja scillat nousivat sanomalehden läpi vuosi sitten tehdylle kuorikepolulle. Nyt polku on siistittävä uudelleen vaihtamalla puoliksi lahonneet sanomalehdet pahviin.
    Leppoisia rippijuhlavalmisteluja ja tsemppiä töihin!

    • Kyllä se ihan kohtalaisesti kestää vaikka tietysti ajankanssa vähän painuukin kasaan. Kyllä meillä taitaa kuitenkin jo kymmentä vuotta vanhimmat pian tavoitella joten luonnonmateriaaliksi on kyllä hyvinkin kestävää👍
      Nuo sipulikukat ovatkin melkoisia nousijoita, lumikellotkin työntyvät paksun jääkerroksen läpi. Olenkin joskus epäillyt, että niillä nuo verson kärjet tihkuisivat jäänestoainetta😂

  • Minulla on tulossa alue joka vaatii reunan kohotuksen. Turveharkkoja mietin mutta ovat minun budjettiin aika hinnakkaita joten pohdin asiaa edelleen. Onko sinulla kokemusta kuinka rikat iskevät kiinni turveharkkoihin?
    Tuolla tavalla tulee hyvä penkki. Ja pohjamaata on turha myllätä jos multakerros on riittävän paksu ja päälle tulee kate.

    • Tuota hintaa itsekin mietin ja mies oli aivan ihmeissään kun lähes samalla hinnalla olisi kuulemma saanut oikean harkkoreunuksen. Vaan minä kun haluan itsepintaisesti käyttää luonnonmateriaaleja niin paljon kuin mahdollista niin näillä nyt sitten taas mentiin. Eihän ne yhtä ikuisia ole kuin luonnonkivet mutta niiden kanssa muodostavat niin kivan yhdistelmän. Kävisikä sinulle alueen reunoiksi ihan luonnonkivimuuri? Tai näiden kahden yhdistelmä jolloin hinta ei olisi ihan niin suuri?

    • Jaan oman vinkkini, olen reunustanut useamman penkin puolikkailla turveharkoilla. Pitkittäin siis sahasin ja ihan hyvin on kestänyt niinkin. Kiinnittää pitää huolella maahan ja viereisiin harkkoihin. Tulee puolet halvemmaksi. Ja siis vain yhtä kerrosta olen laittanut. Tuskin toimisi korkeampana.

      • Mietin myös puolittamista mutta tuossa kohdin tarvittiin niin paksusti uutta maata, että korkeus ei olisi riittänyt. Vierestä myös hurautellaan ajoleikkurilla joten mitä tukevampi reunus niin sen parempi.

  • Hyvältä kuulostaa metodi ja näyttää kauniilta. Kuulostaa tutulta tuo, että suunnilemat vaihtuvat lennossa.
    Hyviä rippijuhlia!

    • Kiitos, juhlat sujuivat mukavissa merkeissä💕
      On se jonkun vuoden paljon siistimpi kyllä tuo harkkoreunus ja kosteassa varjossa ihanasti sammaloituvatkin💚

  • Turveharkkoreunus on kyllä kaunis ja sammaloituu ajan mittaan. Mutta kyllä siinä rikatkin kasvavat, vastauksena Katjalle.
    Minä myös olen puolittanut harkot, korkeus siis on pysynyt samana, mutta leveyssuunnassa olen sahannut puoliksi.

    • Aah, tosiaan tietysti noin säilyy tuo korkeus samana👍 Ja juu kyllä joutuu harkkoja kitkemäänkin ainakin sellaisessa kohdassa missä kasvaa vuohenputkea harkkoreunuksen takana😬

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.