Pelargoninäyttely Lohjan Museolla

Pelargoninäyttelyn kasvit loistivat täydessä kukassaan ja olivat todella upeaa katseltavaa.

Viime kesänä täällä kotikaupungissani Lohjalla ihasteltiin asuntomessukohteita mutta tänä kesänä ihailun kohteina ovatkin pelargonit! Ilahduin suuresti jo kevät-talvella kun kuulin, että museolla järjestetään pelargoninäyttely Saarelman puutarhan upeilla kasveilla. Näyttelyssä on esillä laaja kattaus vanhanajan kotipelargoneja, Luken eli luonnonvarakeskuksen kartoittamia vanhoja lajikkeita. Esillä on mm. Viipurin Evakko ja muita tärkeitä ja historiallisia pelargoneja.  Voiko olla hienompaa ympäristöä näille upeille kasveille kuin vanha museon päärakennus lasikuisteineen. Näyttelyn lisäksi museolla järjestetään 12.6. klo 12.00-16.00 Pelargonirakkautta-teemapäivä, johon ovat myös harrastajat tervetulleita myymään tai vaihtamaan omia taimiaan.

Voiko mikään muu kasvi sopia paremmin tämän lasiverannan ikkunoille kuin nämä upeat pelargonit.
Valkokukkainen `Lohjan Pirkko`.

Lasiverannan kasvit olivat kaikki Lohjan seudulla jo hyvin kauan kasvatettuja pelargonikantoja. Historialliset kasvit sopivat vanhan talon verannalle paremmin kuin mitkään muut kesäkukat tai viherkasvit. Vai mitä sanot, eikö tuo valkokukkainen Lohjan Pirkko olekin mitä kaunein, keimaillessaan tuossa ruudulisen ikkunan edessä, kevätauringon paisteessa.

Valtavan kokoinen rungolliseksi kasvatettu pelargoni `Hilja Peippo` otti vastaan tulijat museon verannalla.

Varsinaisen näyttelyhuoneen tunnelmia ja helmiä

Jos jo eteisen paikalliset Lohjalaiset pelargonit saivat huokailemaan ihastuksesta niin varsinainen näyttelyhuone oli vielä sitäkin upeampi. Hiljalleen vuosien aikana hiipunut oma pelargonirakkauteni riehahti kyllä uuteen liekkiin tämän vierailun ansiosta. Tajusin, että pelargonirakkaus on kuin mikä tahansa suhde. Jos annat aikaa ja huomiotasi niin saat sitä myös takaisin. Olen kiduttanut omia pelargonejani vuosikausia ilman mullanvaihtoja ja nyt viimeksi paiskasin ne talveksi kylmään ja kosteaan kellariin. Ei ihme että osa sanoi minulle lopulliset hyvästit ja jäljelle jääneetkin väkertävät vasta ensimmäisiä pieniä lehtiään. Kasviparat olisi pitänyt tuoda jo maaliskuussa sisälle taloon ja valoon mutta niiden paikan olivat vieneet mehikasvit, eikä tilaa enää ollut.

Mehikasvit olivat jo vietelleet minut uuteen suhteeseen, vaikken ollut vielä täysin irtautunut entisestä.

Kukkapylvään päälle asetettu oranssikukkainen pelargoni `Fallin Pelakuu`.
Sama yksilö vielä lähikuvassa. Hieno kasvi upeasti patinoituneessa saviruukussaan.

Vaan nuo näyttelyhuoneen kasvitpa näyttivät siltä, että niitä oli tosiaankin rakastettu erityisen suurella sydämellä! Ja toki niille on varmasti ollut tarjota myös talven ajaksi täydelliset tilat, sopivan lämpimässä ja valoisassa kasvihuoneessa. Myös näyttelytilaan oli kasveille järjestetty hyvät kasvivalot jotta niiden ei tarvitsisi kärsiä ikkunattomallakaan seinällä valon puutteesta. Kiinnitin huomiota myös noihin upeisiin puisiin kukkapylväisiin, joiden varaan osa kasveista oli asetettu. Koko komeuden kruunasivat kauniisti patinoituneet saviruukut ja kauniilla käsialalla kirjoitetut nimikyltit.

Valkokukkainen `Hoplaxin Fanny`
Vuoden 2019 vuoden kaunein pelargoni oli tämä `Tuulensuu`.

Näyttelyhuoneen ikkunan alla luonnonvalossa kylpi myös runsaasti erilaisia pelargoneja. Luonnonvalo antoi niille vielä täysin erilaisen ja omanlaisensa hehkun. Onneksi vierailupäivä sattui olemaan aurinkoinen, sillä valoa ja lämpöä rakastavana kasvina pelargoni pääsee kyllä täydellisesti oikeuksiinsa vasta oikeassa auringon valossa. Tietysti valokuvaaminen tuossa valaistuksessa oli hieman haastavaa joten kuvat eivät valitettavasti näytä kauneutta samalla tavalla kuin mitä ihmissilmä sen aistii.

Niinpä suosittelenkin kaikkia joilla vain on mahdollisuus, vierailemaan näyttelyssä henkilökohtaisesti. Museolla on näyttelyn lisäksi muutakin nähtävää ja lopuksi voi vaikka kahvitella idyllisessä kahvilassa museon aittarakennuksessa. Pelargoninäyttely on avoinna 25.9 asti ja sisään pääsee myös museokortilla.

Luonnonvalossa pelargonien värit pääsivät hehkumaan täydellisinä.
Kaunislehtinen `Mrs Pollock` loisti kilpaa auringon valon kanssa.

Näyttelyssä myös pieni otos pelargonien luonnonlajeja

Vaan vielä hetkeksi takaisin näyttelyyn ja sen erikoisimpiin yksilöihin. Pelargonien luonnonlajit ovat kiinnostaneet itseäni jo vuosia. Harmillisesti nekin ovat omasta kokoelmastani huvenneet yksi toisensa jälkeen. Luulen, että moni niistä on itselläni kuollut ihan kastelun puutteeseen. Erityisesti kaipaan suloista Pelargonium sidoides :ia, joka viimeisinä vuosinaa oli kyllä melkoinen roikale.

Aina ei tarvita kukkarunsautta, vaan mielenkiinto voi löytyä vaikkapa upeasta rungosta.

Pelargoninäyttelyn luonnonlajit eivät kuitenkaan olleet kärsineen kastelun tai hoidon puutteesta vaan näyttivät parhaita puoliaan. P. cotyledonis oli kuin muskeleitaan esittelevä bodari! Sen muhkea varsisto on suuren osan vuotta lehdettömänä jolloin se haluaakin treenata kuivin jaloin. Tämä kasvi saattaisi sopia hyvin mehikasvieni seuraan joten taidankin lisätä tämän ostoslistalleni.

Pelargonien luonnonlajit ovat aivan omanlaisiaan yksilöitä.
Pelargoni voi olla myös upea viherkasvi.

Viherkasvien joukkoon taas sopisi mainiosti `Mme Salleron` jonka kasvutapa on kauniin pyöreä, eikä se koreile kukillaan koska niitä ei muodostu ollenkaan. Mikäli tämä kirjavalehtinen unelma kuitenkin alkaa yhtäkkiä kukkimaan, on silloin kysessä ns. sportti eli mutaation seurauksena tapahtuva muutos. Sportteja on ilmestynyt useisiin omiinkin yksilöihini vuosien varrella. Tulppaanikukkainen pelargoni alkoi yllättäen tehdä tavallisia kukkia ja kerran muuttui kokonaan kukan värikin.

Mielenkiintoinen on siis koko pelargonien laaja suku, joten en yhtään ihmettele miksi ne niin helposti saavat meidät viherturaajat pauloihinsa. Näyttelystä inspiroituneena aion jatkossa panostaa omiin kasveihini hieman enemmän, sillä ne ovat sen kyllä ansainneet!

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

2 Comments

  • Kyllä ne vaan ovat kauniita! Ja nuo ruukut, aivan unelmia! Sekä paikka näyttelylle, aika täydellinen.
    Minunkin omani ovat varmasti liian huonolla hoidolla, pitäisiköhän vaihtaa niille uudet mullat…

    • Kyllähän ne mullan vaihdosta varmasti hyötyvät. Täällä vielä hieman odottelen kun niin kovin hitaasti käynnistyvät kevääseen kellaritalven jälkeen. Nyt näyttäisivät kuitenkin kaikki loput olevan hengissä ja pukkaavan lehteä.
      Kauniilla ja sopivalla ruukulla on tosi suuri merkitys. Sitä ei useinkaan tule edes ajatelleeksi, varsinkin kun aina tuntuu olevan krooninen pula tyhjistä ruukuista 🙂

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.