Olen ollut vuosien aikana todella laiska jakamaan daalian juurakoitani. Syksyllä nostanut ne maasta ja keväällä jytkäyttänyt juurakon köntit takaisin multaan. Viime keväänä kuitenkin seurasin instakaverini Monosilla Gardenin Sannaliinan juurakoiden jakamista ja innostuin nyt itsekin kokeilemaan. Sannaliina kasvattaa mm. daalioita leikoiksi ja jakaa joka kevät juurakot todella moneen osaan. Itsekin hennon nykyään jo leikellä daalioitani maljakkoon joten jännä nähdä tuottaako jaetut juurakot nyt millaisen kukinnan.

Toki tietysti tulevan kesän kelit vaikuttavat suuresti daalioiden kasvamiseen ja kukintaan. Enkä tänä vuonnakaan enää tullut esikasvattaneeksi daalioitani joten sekin myöhästyttää tietysti kukintaa jonkin verran. Minua se ei kuitenkaan haittaa. Yleensä meidän kasvuvyöhykkeellä syksyt ovat pitkiä ja itse ainakin miellän daalian loppukesän kukaksi joten esikasvatusta en ole nähnyt useinkaan sen vaivan arvoiseksi. Lisäksi suoraan maahan istuttaessa taimet saavat itse päättää milloin on aika lähteä kasvamaan ja näin kasvavatkin luonnostaan vankoiksi. Uudet juurakot olen kyllä aina esikasvattanut, varsinkin jos ne tulee hankittua jo hyvissä ajoin keväällä ja uhkaavat kuivua.

Suoraan maahan istuttaminen ei kuitenkaan poista tukemiseen liittyvää ongelmaa.  Viime kesänä uudessa daaliapenkissäni tuenta onnistui kivasti mutta kasvimaalla suuret maatiaisdaaliat ovat joka vuosi olleet rähmällään. Nyt aionkin kokeilla näillä pieneksi jaetuilla jakopaloilla, josko kasvu ei olisi yhtä runsasta ja painavaa kuin jättijuurakoilla.

[columns_row width=”third”]
[column]

Jakamista kaipaavat jättijuurakot.

[/column]
[column]

Reippaasti vain sahalla tai puukolla juurakko halki.

[/column]
[column]

Yhdestä tuli kolme.

[/column]
[/columns_row]

Suuren daalian juurakon jakaminen

Suuren juurakon jakaminen ei onnistu ilman järeitä työkaluja. Toki juurakon voisi ensin liottaa vedessä puhtaaksi mullasta jolloin siitä saattaisi saada käsinkin irti jotakin mutta en jaksanut moiseen operaatioon ryhtyä, vaan hyödynsin jakamisessa vanhaa käsisahaa. Reippaasti vain juurakko keskeltä kahtia ja toinen puoli jakaantuikin sitten luonnostaan kahdeksi. Pelkästä juurakon pötkylästähän daalia ei lähde versomaan vaikka se juuria kasvattaisikin. Kasvuun tarvitaan aina vähintään yksi silmu. Silmut sijaitsevat juurakon kruunussa, lähellä edellisten vuosien varrentynkiä.

Nykyään korostetaan kovasti välineiden puhtautta. Daalioilla tavataan samantyyppistä bakteeriäkämää kuin pelargoneilla joten infektoitunutta juurakkoa käsitellessä saattaa levittää tautia eteenpäin uusiin juurakoihin. Mikäli havaitset omien juurakoiden kruunussa kukkakaalimaista kasvustoa, suosittelen luopumaan kasvista.

Minä heitän usein nämä irtopötkylät kompostiin.

Paljonko juurakkoa tarvitaan?

Talvisäilytyksen ja jakamisen yhteydessä irtoilevat pötkylät laitan itse kompostiin mutta kyllä niitä voi toki yrittää kasvattaakin. Mikäli pötkylän kaulassa sattuisi olemaan uinuva silmu, niin kyllähän siitä uuden yksilön silloin saisi. Talvisäilytyksessä menetin muutaman juurakon mutta silti näitä on yli omien kasvatustilojen joten en edes tarvitse yhtään uutta kasvia.

Viime keväänä tuli ostettua paljon uusia juurakoita.

Yhdestä jalosteesta ajattelin myös luopua kokonaan. Se kasvattaa valtavat juurakot ja on kauniin värinen mutta en pidä sen kukan hapsottavasta muodosta. Taisinkin aikoinaan ostaa sen nimensä perusteella sillä kyllähän mammalla tietysti pitää olla daalia jonka nimi on Mom`s Special. No mutta en kuitenkaan saa siitä kasvamaan kuin harvoja ja hapsottavia kukkia joten se saa nyt mennä ja antaa tilaa suurelle määrälle siemenperunaa jotka odottelevat vielä olohuoneen lattialla itusilmut terhakkaasti kasvussa.

Ei… vaan entäpä jos kuitenkin yrittäisikin jakaa yhden juurakon pienemmäksi ja kokeilla vielä kerran?! Olen selvästi parantumaton ja kasveihini takertuvaa sorttia :)

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

  1. Onneksi kasveihin takertumisen vuoksi ei tarvitse hakeutua terapiaan. Meille muille asiasta kertomalla saat runsaasti vertaistukea ja kannustavaa ymmärrystä.
    Sinulla on fiksu käytäntö laittaa kukkien kuvalaput purkkeihin. Minä säilytän kuvalaput ja laitan nimitikun kasvin juurelle. Tarvittaessa niitä kuvia sitten pitää lähteä arkistolaatikosta kaivamaan.

    • Kyllähän tämä blogimaailma niin paljon sitä vertaistukea antaa, että en tiedä missä olisinkaan ilman sitä Iso kiitos sinulle kun jaksat aina käydä kommentoimassa täällä Bloggerin ulkopuolellakin❤️

  2. Lapioa oon joskus jakamisehen käyttäny. Lapio tarkasti keskelle ja hyppy päälle. Kyllä pitää olla torella hyvä syy, jos jostaki kasvista luapuu. Useen luanto hoitaa sen homman ihan itte. Mullon osa daalioosta viälä kellaris. Kerkiääköhän eres kukkia tänä kesänä.

    • Varmasti toimii lapiokin oikein hyvin Viime talvena kyllä kuoli harmillisen paljon kasveja ja myyrätkin söivät. Katselin juuri syksyllä istuttamiani sipulien määriä ja mm. 100 krookuksen sipulia joista en ole nähnyt yhtäkään Vaan nuo mamman spesiaalit daaliat tietysti säilyivät kellarissa täysin moitteettomina, ei yhtään mädäntynyttä juuren pötkylääkään

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Lähetä kommentti

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 25 €
Tilaa nyt