Jäähyväiset avokompostille — mutta mitä tilalle?

Huh mikä viikonloppu takana. Aloitettiin raivaamaan kesällä hankkimaamme metsäpalstaa ja muutaman metrin matkalta saatiin palstan yksi sivu siistittyä. Raivurilla oli nopeasti risut kaadettu mutta sen jälkeen risut oli vielä hävitettävä, jotta tien vierusta jäisi siistiksi. Verraton apuri vesurin lisäksi oli haketin jota oli helppo kuljettaa risukasalta toiselle. Tuon verrattoman vempaimen hankinta sai minut pohtimaan hyötytarhan reunalla sijaitsevan avokompostimme tarpeellisuutta. Myös kotiloiden saapuminen puutarhaan vaikutti päätökseeni avokompostista luopumiseen. Mitä vähemmän kotiloille on piilopaikkoja, sen parempi.

[columns_row width=”half”]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Taloutemme biojäte kierrätetään kompostiksi näissä kahdessa pallossa. Kun toista täytetään, saa toinen muhia sillä aikaa valmiiksi. Syksyin keväin saa aina tyhjentää pallot vuoron perään. Keittiössä syntyvän bion lisäksi nämä pallot ovat ainakin tähän asti vetäneet sisäänsä myös omenapuiden syömäkelvottomat omenat. Palloihin olen laittanut myös esim. valkosipulien varret ja muutkin kasvimaalta tulevat pienemmät kasvinosat. Avokompostiin olen vienyt kaikki siemeniä sisältävät perennan varret joita tulee jonkin verran kesän mittaan. Suurimman osan perennoista silppuan kyllä niille sijoilleen aina keväisin. Tuota pintakompostointia en aio lopettaa, vaikka etanoiden kannalta se ei ehkä mitä parhain tapa olekaan. Talveksi jätettävä kasvimassa kuitenkin antaa niin hyvää suojaa kasvien juuristolle, että senkin tähden en ole tavastani ainakaan vielä luopumassa.

Vähänkin paksummat rangat hyödynnetään polttopuiksi.

Riittääkö kaksi puutarhakompostoria tarpeisiimme?

Samanlaisesta kahden kompostin systeemistä olenkin nyt kaavaillut myös avokompostin korvaajaa. Hieman kuitenkin askarruttaa saadaanko myös puiden lehdet mahtumaan 900 litraiseen puutarhakompostoriin?! Toisaalta läheskään kaikkia lehtiä ei puutarhasta todellakaan haravoida. Lähinnä vain isoimmat lehdet ja alueet missä lehtiä on tosi paksusti. Lehtiä ajellaan silpuksi myös ruohonleikkurilla ja paljon jää tosiaan maatumaan ihan niille sijoilleen. Puut kuitenkin kasvaa vuosi vuodelta ja lehteä tulee aina vain enemmän. Kannattaa varmaankin tehdä alueesta sellainen, että kolmaskin kompostori mahtuu sinne tarvittaessa. Toisaalta suuressa puutarhassa yksi kompostori voisi hyvin sijaita myös tontin toisella nurkalla. Ja nyt olisi tilaisuus aloittaa myös oman rikkaruohottoman lehtimullan valmistaminen, josta haaveilin jo talvella. Ehtisiköhän lehtikomposti tekeytyä levityskuntoon vuoden aikana? Ainakin sitä täytyisi sitten hoitaa ihan eri tavalla kuin nykyistä avokompostia, jota en ole hoitanut mitenkään :) Se on tyhjennettykin vain kerran reilun kymmenen vuoden aikana. Ei vaan tuota täytyykin vielä tuumailla, sillä puhtaalle lehtikompostille olisi paljon helpompi löytää tyhjennyspaikkojakin kuin siemeniä sisältävälle kompostille.

Kesän aikana on kertynyt melkoinen kasa poltettavaa.

Puutarhajätteen hävitys polttamalla

Koska asumme syrjässä ja kaava-alueen ulkopuolella, olemme ennen haketinta hävittäneet kaikki risut ja laudanpätkät nuotiossa tontin laidalla. Hakettimen käytön myötä uskon poltettavan risun kuitenkin vähenevän. Tuostakin kasasta voisi ihan hyvin hakettaa vaikka kuinka paljon ennen polttamista. Hakkeen hyödyntäminen puutarhassa on paljon helpompaa kuin rautanauloja (kuormalavoista) sisältävän tuhkan. Nuotion pitäminen on meille kuitenkin niin mieluisa puutarhapuuha, että varmasti tullaan jatkossakin sitä tekemään mutta toivottavasti kuitenkin harvemmin, vaikka vain kerran vuodessa.

Viikonlopun aikana haketetut risut sievässä kasassa.

Jottei postaus nyt olisi ihan kokonaan pelkkää risua ja jätettä niin loppuun vielä pari kuvaa yläpihan daalioista. Viikonlopun aikana avautuivat ensimmäiset `Wine Eyed Jill` daaliat joihin ihastuin kovasti jo viime kesänä. Seurassaan keimailee yksi tämän kesän uutuus daalia `Tyrell`. Pidän siitäkin tosi paljon, ihania väripilkkuja muuten vihreällä istutusalueella.

[columns_row width=”half”]
[column]

Daalia `Wine Eyed Jill`.

[/column]
[column]

Suuremmat kukat kuuluvat `Tyrell` daalialle.

[/column]
[/columns_row]

Vaan nyt huilaamaan ja venyttelemään vihoittelevaa selustaa. Olisi tosi kiva kuulla millaisia mietteitä sinulle heräsi näistä kompostipohdinnoistani. Voisitko sinä tulla toimeen ilman avokompostia? Millainen systeemi sinulla on käytössä puutarhajätteiden käsittelyssä?

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

  1. Kompostori on hyvä hankinta! Suositeltavaa jos asuu seudulla missä on espanjansiruetanoita. Lämpökompostorista haaveilen, oliskohan se seuraava hankinta? Sippuria ja raivaussahaa on käytetty jo useita vuosia ja avokompostia myös löytyy, onneks ei kuitenkaan vielä kotiloita.

    • Näin olen itsekin ajatellut. En halua avokompostin toimivan etanakasvattamona. Toisaalta sitten ei kyllä ole talvehtimispaikkoja muillekaan eläimille eikä hyönteisille. Sanotaan, että puutarhassa pitäisi olla risukasoja yms. jotka tarjoaisivat suojaa monille öttiäisille. Ääh, tekee niin tai näin niin aina jokin asia harmittaa.

  2. Herätti paljonkin ajatuksia, daaliakuvat olivat ihan turhia! ;-D
    Kompostointi ja haketus ovat suorastaan intohimo, se himo tulee varmaan siitä kierrätys- ja omavaraisuusaspektista. Tuosta avokompostista lehtokotiloiden ongelma-alueella tulikin kysymys vastikään pitämäni luennon päätteeksi. Eihän siihen oikein muuta ratkaisua ole kuin kompostoida puutarhajätekin suljetussa kompostissa tai jäte/multasäkeissä (muistaen, että kotilot rakastavat muovin alapuolta ja kerääntyvät sinne). Tai kattaa kompostialue jollakin terävällä soralla ja kuparinauhalla…
    En ole polttanut roskia enää kymmeneen vuoteen, haketus ja kompostointi sekä kaikenlainen kaivetun maan sijoittelu pengerretyille alueille on ollut liian mielekästä: miksi polttaa hyvää materiaalia taivaan tuuliin. Osan pienemmästä oksamateriaalista olen jättänyt maatumaan maahan villimmällä alueella.
    Lehtikomposti maatuu todellakin hyvin nopsaan ja säkissä tai suljetussa kompostorissa siitä saa varmasti multaa alle vuodessa.
    Kasvimateriaalia toisaalta tulee niin paljon, että suljettujen kompostien täytyisi täälläkin tosiaan olla suuria, jotta niihin mahtuisivat mm. kedon niittojäte ja sellaiset rikkaruohot, joita ei voi jättää istutusalueen pintaan näivettymään, kun ne juurtuvat heti taas (rönsyleinikki, juolavehnä, apilat jne).
    Mielenkiinnolla odotan jatkoa. Ja upea tuo metsäprojektinne!

    • Juu, polttaminen onkin kaivellut itseäni vähän koko ajan. Se on vaan ollut niin turkasen nopea ja helppo tapa. Nyt tuon silppurin myötä aion kyllä yrittää rutkasti vähentää nuotion polttoa
      Olisipa mahtavaa jos saisi vuodessakin lehdistä valmista lehtimultaa Kannattaa varmaan tosiaan jatkossa jakaa lehdet ja rikattomat/siemenettömät toiseen kompostiin ja nuo hankalammat tapaukset omaansa

  3. Mahtava hakekasa! Esitteleppäs millaisella koneella saitte tuon risuista aikaiseksi ja tehoaisikohan se myös kuusenoksiin?

    • Silppuri on polttomoottorilla toimiva masiina, johon voi laittaa max noin 5-6 cm paksuista oksaa. Kuusenoksat ja pienet männyntaimet meni hyvin silpuksi. Hankalampia olivat vänkkyräiset raidan ja tammen oksat. Niitä täytyi ensin vähän vesurilla pienentää. Kuusen oksista tuli silputettuna aivan mielettömän ihana tuoksu

  4. Kiinnostavaa ja ajatuksia herättävää luettavaa! Minulla on kaksi Biolanin lämpökompostoria ja ne puhisevat kaiken aikaa lähes täynnä, kaikki tuotos on kullanarvoista. Olen miettinyt, että tekisi mieli hankkia vielä kolmas ’suljettu’ komposti, mihin voisi säilöä lehtiä ja puolikypsää kompostia lämpökompstoreista.
    Näiden lisäksi minulla on keittiöpuutarhan reunalla lavakauluksista tehty nelikerroksinen avokomposti, mihin kerään naatit ja kasvihuoneesta tulevan kasvimassan esim. tomaattien lehtiä ja sen sellaista. Olen tähän avokompostiin ladannut lasagne -tyylillä välikerroksiin hevosen kakkaa ja kuiviketta.
    Meillä ei ole toistaiseksi ollut kotilo-ongelmaa eikä espanjansiruetanoita (harras toive, ettei tulekaan). Harrastan aktiivisesti perennojen kuivien varsien silppuamista kasvupaikoilleen ja syksyn lehdet käytän pitkälti samoin kuin sinäkin. Joka vuosi säilön osan syksyn lehdistä jätesäkkeihin, sillä lehtiä on kätevä käyttää keväällä uusiin penkkeihin tai uuden kompostin pohjalle.
    Olen miettinyt kompostia myös tontin toiseen päähän, sillä isossa puutarhassa olisi järkevää vältää pitkiä kärräysmatkoja. Eniten olen välttänyt juuririkkojen laittoa kompostoreihin, kerään tällaisia kitkentäjätteitä puutarhan reuna-alueille, missä on kuoppia, joita tarvitsee täyttää. Täällä maalla tällä tavalla toimiminen on helpompaa kuin taajama-alueella.
    Iloista loppukesää ja syksyn alkua :).

    • Suljetussa kompostissa varmaan nuo juuririkatkin saisi nätisti maatumaan mutta siemenet ovat varmasti hankalampi juttu. Ne tarvitsisivat ainakin kunnollisen lämpökompostorin. Sellaista meillä ei olekaan, vaikka noissa maapalloissa pieni eristekerros onkin.
      Toivottavasti etanat eivät koskaan löydä puutarhaasi Mekin saimme olla 10 vuotta ilman niitä.

  5. Minulla on kuormalavoista tehty ”avokomposti” puutarhajätteille sekä yksi kevyt muovipönttö. Keittiöjätteelle on oma kompostori, joitain naatteja heittelen sinne kasvimaalta. Keväällä tein lehdille oman kompostin kasaamalla kuormalavoja päällekkäin, toistaiseksi sinne ei ole eksynyt yhtään kotiloa kuten ei avokompostiinkaan tai ainakaan en ole löytänyt yhtään. Pidämme kasvillisuuden hyvin matalana kompostien ympäriltä, lisäksi on avoin paikka niin ei kerää kotiloita tai etanoita. Avokompostista tulee rikkojen siemeniä, niitä vastaan en ole vielä keksinyt konstia, juuret maatuvat jopa pahoistakin rikoista. Tuon uuden letikompostin tuotosta odotan innoissani koska sinne laitoin vain haravoituja lehtiä.

    • Tuo on kyllä hyvä pointti, että kompostin läheisyydessä kannattaa pitää paikat avoimena.
      Noita siemeniä vastaan ei ole tosiaan oikein mitään keinoa. Avokompostimme tuotoksen uskalsin haudata Kauhurinteeseen pohjimmaiseksi, uuden kasvualustan ja katekerroksen alle. Aina ei tosin ole uusia alueita mihin haudata joten joskus on varmaan pintaankin jätettävä. Nytkin heitin avokompostiin kasan punaisen unikon siemenpallukoita, voin vain kuvitella mikä pöheikkö niistä aikanaan kasvaa jos siemenet pääsevät mullan pinnalle itämään.

  6. Kyllähän kompostointi aina ajatuksia herättää. Meillä on vain yksi biolanin pikakompostori, johon mahtuu kesällä keittiöjätteen lisäksi osa hankalimmista rikkaruohoista. Kaiken muun laitan kuormalavoista tehtyyn puutarhakompostiin ja sitten kun se tulee täyteen, kerään loput läjäksi johonkin (ja niitä läjiä muuten on monta ja isoja!). Pienellä kaupunkitontilla on vain vähän hankala sijoittaa mihinkään suurta määrää kaivettuja nurmituppaita, kitkentäjätettä ja niitä perennojen varsia, joita ei vain enää saa upotettua kukkapenkkeihin. Yritän ehtiä kitkemään rikat ennen kuin niihin tulee kukkia, niin ei tarvitse miettiä ainakaan siementen kompostoitumista. Mahdolliset juurenpätkät erottelen seasta pois. Siinä vaiheessa kun kuormalavasysteemi on tiensä päässä, haluaisin tilalle umpinaisen kompostorin. Myös toinen pikakompostori voisi olla kiva.
    Löysin keväällä kaksi lehtokotiloa puutarhakompostorin laidalta mutta kesällä en ole niitä tai niiden munia kompostorista löytänyt. Tuoreet kasvit niitä ehkä enemmän houkuttelevat kuin kompostori, jossa ei tuoretta evästä ole kuin pari päivää sen jälkeen kun niitä on sinne laittanut. Sitä en tiedä, mönkivätkö sitten mielellään kompostorin uumeniin talvehtimaan kun vasta tänä kesänä meillä on ensimmäisiä näkynyt. Tänä vuonna toivonkin maan routaantuvan kunnolla (ei tarkoita kymmenien senttien syvyydelle) ennen lumien satamista, jotta talvehtivat etanat ja kotilot sekä niiden munat jäätyisivät hengiltä.
    Olen jonkun verran pohtinut myös tuota, kuinka tasapainoilla kukkapenkkeihin jätetyn tavaran ja kotiloiden välillä. Katteet kuitenkin helpottavat niin paljon puutarhan hoitamista ja parantavat kasvualustaa että en ole minäkään siitä tavasta luopumassa. Onneksi keväällä saapuvat muuttolinnut möyhivät mielellään katteita ja napsivat sieltä pulleita herkkupaloja suihinsa. Jospa linnut oppisivat ruokailemaan myös kotiloilla, niin säilyisi puutarhassa sopiva tasapainotila.

    • Kumpa vain tosiaan mustarastaat, harakat ja varikset alkaisivatkin syömään kotiloita ja siruetanoita. Jossain päin niin väitetään jo tapahtuneen ja itsekin olen jo vuosia todistanut, että kyseiset linnut kokoontuvat ruokailemaan ainakin autojen yliajamilla kotiloilla. Ehkä ne eivät vain saa kuoria niin helposti rikki ja ihminenhän tarjoilee yllin kyllin myös helpompaa syötävää joten ei kannata nähdä vaivaa.
      Eivät tosiaan kai niinkään komposteihin ruokailemaan tule mutta suojaa niistä helposti kuitenkin löytyy. Poltin eilen yhden risukasan ja siellä näkyi olevan ainakin yksi kotilo. Kohtalokseen koitui joutua tulen nielemäksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Lähetä kommentti

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 25 €
Tilaa nyt