Pelargonien kevätsiivous ja arvonnan voittaja

Olen jo vuosia ollut kovin laiska pelargonieni suhteen. No, kastelen niitä kyllä talvella kerran viikossa ja joskus maaliskuussa laitan kanankakkapuikkoja mutta siihen se sitten jääkin. Pelargonini talvehtivat normaalissa huoneilmassa talomme yläkerrassa. Etelän puolen ikkunalla, missä kasvit saavat lisäksi tehokasta kasvivaloa, säilyvät pelargonit melko hyvänä. Pohjoisen puolella reppanat kyllä kärsivät suuresti valon puutteesta. Yksikin ikkunalaudallinen näitä olisi kyllä aivan riittävästi. Hirveä homma on kantaa näitä keväin syksyin edes takaisin. Yhtään ei kuitenkaan talven aikana menetyksiä tullut joten kaikki siis pääsivät siistimisen jälkeen ulos terassille. Eihän sitä henno elävää kasvia poiskaan laittaa. Ja kaiken lisäksi tekisi hirveästi mieli käydä naapurikylän taimistolla hakemassa uusia. Olen parantumaton!

[columns_row width=”half”]
[column]

[/column]
[column]

[/column]
[/columns_row]

Vaan mikäpäs siinä oli aurinkoisella terassilla rakkaita raaskuja rapsiessa. Hieman tuuli mutta muuten oli ihanan lämmintä ja roska-astia täyttyi kuolleista lehdistä ja oksan pätkistä. Nykyään hennon onneksi oikein hyvin heittää kompostiin kaiken pistokasmateriaalin. Aiemmin pyörittelin pistokastaimia koko kesän ja sitten syksyllä ne lopulta kuitenkin usein päätyivät kompostin täytteeksi.

Leikkasin siis roikaleet ronskilla kädellä käyttäen tänä keväänä löytämiäni näppäriä leikkureita. Nuo on varsinaisesti tarkoitettu daalioiden ohikukineiden kukkien katkomiseen mutta kätevät olivat tässäkin hommassa. Joskus aiemmin desinfioin sakset eri yksilöiden välillä mutta nyt se jäi tekemättä. Olen vuosien varrella heittänyt kaksi yksilöä kompostiin löydettyäni niistä bakteeriäkämän kukkakaalimaista muutosta. Jotenkin ajattelen nykyään niin, että jos kasvi sairastuu niin sitten vain laitan sen pois. En jää suremaan, vaan täytän vapautuneen tilan jollakin toisella kasvilla. Viime talvena iski nimittäin paha mehikasvikuume ja luulen, että hiljalleen pelargonit vaihtuvatkin mehikasveihin. Seuraavaksi vienkin muuten yläkerrasta myös mehit kesäksi ulkoilemaan. Vähän olisi tehnyt mieli viedä ne jo tänään mutta mahtaakohan mehit miten kestää viileitä öitä?!

Vaikka mehit ovatkin valtaamassa alaa pelargoneilta niin olen varma, että kunhan pelakat pääsevät taas kesän makuun niin syksyllä kannan ne jälleen ihaillen ja suurina aarteina takaisin ikkunalaudoille. Kyllä ne aina vaivan palkitsee upealla kukinnallaan! Samalla kun siistin kasveja niin vaihdoin kaikille vielä ravinteikkaan kesäkukkamullan ruukun pintaan. Kesän aikaan lannoitan myös reippaasti kastelulannoitteella, joten mikäli aurinkoa ja lämpöä vain saadaan niin kukkaloisto on varmasti jälleen taattu.

[columns_row width=”third”]
[column][/column]
[column][/column]
[column][/column]
[/columns_row]

Tuon valkokirjavan yksilön kukintaa odotan erityisellä mielenkiinnolla, sillä en ole sitä vielä koskaan nähnyt. Sain kasvin myöhään syksyllä, vieraillessani Lohjan Museon puutarhassa. Pelastin sen kompostiin joutumiselta. Sen lehdet ovat todella kauniit ja kasvi talvehti moitteettomasti, ruskistaen tuskin ollenkaan lehtiään verrattuna muihin. Jännästi osaan sen lehdistä oli ilmestynyt hentoinen punerrus. Ilmeisesti kevätauringon valo on sen aiheuttanut. Jään mielenkiinnolla odottamaan millainen yksilö siitä oikein kuoriutuukaan.

Arvonnan voittaja

Edellisen postauksen yhteydessä olleen arvonnan voitti Leena, onnea! Olen laittanut sinulle sähköpostiviestiä voitostasi. Kiitos vielä kaikille arvontaan osallistuneille, teitä oli mukava määrä. Varmaankin eniten mitä koskaan tämän blogini historiassa. En laskenut tarkasti mutta sellainen fiilis tuli, että hyötyruukut terassilla olisivat olleet selvästikin lukijoiden suosikit. Pidän niistä itsekin ja koska olen pitänyt harsoja ruukkujen päällä öisin, on ensimmäinen raakile jo kasvanut kokoa melkoisesti. Ihan vielä ei päästä maistamaan mutta ehkä jo muutaman viikon päästä, nampskis!

P.S. Täältä voit halutessasi lukea kuinka olen neljä vuotta sitten hoidellut pelakoiden kevätsiivouksen :)

Julkaistu 9.5.2021

Avainsanat pelargoni pelargonien hoito- ja säilytys

Saila sanoo:

9.5.2021 23:11

Ihana pelargonikokoelma! Ees taas kantaminen keväällä ja syksyllä ärsyttää, mutta toisaalta juuri nyt, kun niissä alkaa olla kukkia yhdessä sun toisessa, ovat ne kyllä tosi ilostuttavia. Minäkin hoidan niitä tosi huonosti, asuvat ahtaissa ruukuissa, jotta mahtuvat talveksi ikkunoille, joten eivät ne oikein rehevöidykään. Mutta minulle riittää pari vartta ja jokunen kukinto iloa tuomaan.

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  10.5.2021 09:24
  
  Ja jotenkin niihin tulee sellaista ihanaa persoonallisuutta kun varret kasvaa vähän vänkkyröiksi Suuria eroja näissä on myös kukinnassa. Jotkin kukkii talvet läpeensä ja osa vain kesällä, jokainen oma erityinen yksilönsä siis
  
  Vastaa
Navettapiika sanoo:

10.5.2021 08:38

Voi ku voiski viärä pelargoonit jo pihalle. Oon laiska karaasemahan ja tairan taas vaan heittää aluuksi harson päälle. Hyvä kukkaporras sulla. Mahtuu palio ja viää vähä tilaa ja siinä kaikkien kukinta näkyy. Onnia voittajalle!

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  10.5.2021 09:34
  
  Harson minäkin virittelin vaan päälle, niin olen toiminut jo useana vuonna. Harso suojaa niin viileydeltä kuin auringon säteiltäkin. Talven aikana hailakoituneet lehdet varmaan kärähtäisivät jos suoraan aurinkoon laittaisi. Onneksi meillä on kyllä valokate myös terassilla joka sekin osaltaan antaa vähän suojaa.
  Nuo hyllyt on kyllä olleet tosi ihania. Vielä jäi toinen samanlainen vapaaksi mehikasveja varten. Niiden kanssa olenkin vähän varovaisempi kun ei ole niin paljon vielä kokemusta kertynyt.
  
  Vastaa
Maria / Puutarhassa-blogi sanoo:

16.5.2021 08:59

Juuri tuollaisia rakkaita raaskuja minullakin. Kauniit nuo vaaleat lehdet. Sen kukintaa erityisesti nyt odotetaan :)

Vastaa
- Minna sanoo:
  
  16.5.2021 19:28
  
  Juu, onhan ne luonnekkaita Ja kesän aikana aina kohentavat ulkonäköään kummasti
  
  Vastaa