Huosiaimen eli tuohipesimen valmistaminen

Minä en ollut koskaan kuullutkaan koko huosiaimesta ennen eilistä! Katselin illalla Norjalaista puutarhaohjelmaa missä eräs nainen valmisti suloisia tuohisykeröitä jouluisiin asetelmiinsa. Kiinnostuin kovasti ja lähdin heti etsimään tietoa netin syövereistä.

Nyt kun olen tutustunut enemmän tähän hurmaavaan sykeröön  niin muistan kyllä nähneeni sellaisen mummoni mökkisaunan seinällä ja ihmeissäni sitä silloin käsissäni pyörittelin. En tullut kuitenkaan kysyneeksi keneltäkään mikä tarkoitus tuollaisella sykeröllä mahtoi olla, sillä pidin sitä vain tuohikoristeena. Ja mitä kaunein koristehan tuo luonnonmateriaalista valmistettu pesin onkin, vaikka ennen vanhaan sitä on tosiaan käytetty niin kattiloiden ja pannujen, kuin vartalonkin pesemiseen. Ihon pesuun varmasti kuitenkin miellyttävämpi on ollut hieman toisella tavalla valmistettu pesin kuin tuo omani.

ensimmainen-versio-mamasgarden
Ensimmäinen versioni epäonnistui oikein huolella. Tuohet olivat liian paksuja ja väärin aseteltuja.

Pesimen muoto riippuu nimittäin kovasti siitä, mihin asentoon tuohisuikaleet asettaa. Ensimmäisestä tekeleestäni tuli täysin huti sillä en löytänyt tekemiseen oikein mitään kunnon ohjetta, vain hajanaisia tiedon rippeitä. Kokeilu kuitenkin opetti mihin suuntaan tuohi käpristyy ja että tuohet pitää ohentaa ennen keittämistä!

huosiaimen-valmistaminen-mamasgarden

Tein suikaleista ohuempia, pidempiä ja kapeampia ja asettelin ne uloin puoli päälle päin tähden muotoon. Ja vielä niin, että tähti oli molempiin suuntiin. Jälkeen päin löysin kuitenkin netistä kuvan missä suikaleet oli aseteltu yksinkertaisemmin vain nippuun ja solmittu ympäri narulla. Kun sain tähteni sidottua oli aika heittää ne kiehuvaan veteen! Jostain löysin jälkeen päin maininnan, että keittoaika olisi noin 30 minuuttia mutta näitä omiani kiehautin vain muutamia minuutteja. Ne kihartuivat todella nopeasti! Ja mikä ihana tuoksu näistä tulikaan keitettäessä. Lämmin metsän tuoksu!

tuohi-askartelua-mamasgarden
Tuohiaskartelu oli todella mukavaa ja rentouttavaa puuhaa.

Aion käyttää sykeröitä koristeina sammal- tai havuaskasteluissani tai sitten näillä olisi ihanaa vaikka koristella puutarhassa jokin puu tai pensas. Niitä tarvitsisi tietysti vain tehdä lisää ja ehkäpä vielä eri kokoisiakin. Tai mikseivätpä nämä menisi myös joulukuusen koristeinakin! Laitan tähän postauksen loppuun ohjeen näiden valmistamiseen jos vaikka sinäkin innostut kokeilemaan näiden valmistamista :)

Huosiaimen valmistaminen

  1. Hae koivupuita liiteristä ja revi niistä tuohen palasia irti.
  2. Leikkaa tuohesta n. 1 cm leveitä suikaleita poikittaiseen suuntaan.
  3. Suikaleiden ei tarvitse olla täysin saman pituisia ja paksuisia sillä niin lopputuloksesta tulee elävämpi.
  4. Ohenna suikaleita tarvittaessa.
  5. Asettele suikaleet tähden muotoon tai vain pyöreään nippuun ”selät vastakkain” ja sido suikaleet yhteen juuttinarulla.
  6. Heitä ne hetkeksi kiehuvaan veteen jolloin suikaleet kähertyvät lähes hetkessä.
  7. Nosta valmiit huosiaimet kuivumaan talouspaperin päälle.
  8. Hieman jäähtyneinä kiharoiden asentoa voi vielä halutessaan hieman korjailla.

tuohi-askartelua2-mamasgarden

Ihania ja rentouttavia hetkiä askartelun parissa!

pyöreä tekstillä-blogin-loppuun

  1. Huosiain on ihan vieras sana minulle, vaikka hämärästi tulee mieleen, että jossain museossa olen tuollaisiin patapesimiin törmännyt. Nuo ovat todella mahtavan kauniita. Todistuu taas se viisaus, että luonnonmateriaalit ovat koristeista kauneimpia. Tuoksukin alkoi kiinnostaa :-) Kiitos ohjeesta, kokeilen varmasti!

    • Hankala oli tosiaan löytää näistä ensin mitään tietoa mutta sitten tuo virallisen nimen löytäminen vähän auttoi. Tein ohjeen kun olisin itsekin sitä kaivannut Liuskojen solmimistapoja on varmasti useita, ei kun kokeilemaan

  2. Johan näppärän jutun pistit, saas nähdä jääkö enää sytykkeitä.

    • Näistä tulisi vielä hienompia kun olisi oikein pitkiä tuohen paloja. Tuli ikävä lapsuuden kotini uunihalkoja

  3. Löysin kerran kirpparilta täydellisen huosiaimen, siitä taitaa olla blogin uumenissa kuvakin. En tiennyt esineelle nimeä mutta joku sen osasi blogissa kertoa. Nyt roikkuu koristeen puuhellan huuvasta, en raaski käyttää niin taidokasta esinettä. Oli kiva lukea miten huosiain tehdään.

    • Minäkin löysin sitten netistä todella upeita säännöllisiä isoja kiharapalloja. Selvästi pidemmistä liuskoista ainakin olivat tehty kun kiharat oli enemmän kierteellä. Näihinkin voisi hurahtaa

    • On kyllä mukavaa kun aina voi oppia uutta Minua kiehtoisi kovasti nämä vanhan ajan jutut, niistä olisi hienoa oppia aina vain lisää.

  4. Hyvän mielen jutusta tuli myös surullinen mieli: tämän tyyppiset asiat jäävät hyvin pian ”arkeologien” jäljitettäviksi.
    Olen syntyisin kaupunkilainen enkä koskaan maalla asunut, joskin kyllä eri kokoisilla paikkakunnilla. Silti tunnen ja tiedän paljon erinäisistä perinnevermeistä, -tavoista ja valmistusmenetelmistä.
    On sääli ja surullista että esim lehtien toimituksiin ei palkata perinnetietoa omaavia ja sen jakamiskykyisiä ( viestintätaidot, esim) kypsempään ikään ehtineitä ihmisiä. Netissä ei luonnollisestikaan voi olla tälläistä tietoa kuin promillemääräisesti, koska tieto on kulkenut sukupolvilta toisille eikä sitä näin ollen ole digitoitu.
    Luonnollinen seuraamus tästä on se, että nykypolvet ”keksivät pyörän uudelleen”, vaikka heidän sukupolvensa osa olisi jalostaa sitä.

    • Ikävää etteivät viestintätaitoni tyydyttäneet sinua. Missään vaiheessa en kuitenkaan mielestäni väittänyt ”keksineeni huosiainta uudelleen”.

  5. Minäkin muistelen nähneeni tällaisia, en tosin muista missä. Täytyy ihailla entisaikain ihmisten kekseliäisyyttä ja kädentaitoja. Kiva, että kirjoitit ja laitoit vielä ohjeetkin!

    • Kiitos Erja viestistäsi! Kädentaidot ovat tosiaan olleet aivan toista luokkaa entisaikaan ja ei voi kuin ihailla niin kuin sanoit! Etsin itse niin kiihkeästi ohjeita ja kun en löytänyt niin tein sitten itse jonkinlaiset :) Ja valitettavasti kaikki isovanhempani ovat jo kuolleet, enkä heiltäkään voinut kysyä neuvoa. Tietysti sukupolvelta toiselle tapahtuva oppiminen olisi parasta mutta harmillisesti nuorempana eivät tällaiset asiat kiinnostaneet kun olisi ollut mahdollista kysellä ja oppia.

  6. moi Minna
    todella mukava kuulla, että olet innostunut näistä perinnejutuista. Huosiain on todella aiemmin paljonkin käytetty pesin, nyt jo useimmilta unhoon jäänyt. Meil sellainen on pihasaunassa tarjolla, mut useimmat pitävät sitä liian karkeana hipiälleen;)
    Tuohi on arvokas luonnonmateriaali, siitä saa tehdyksi vaikka mitä, ei pelkästään tuohikontteja ja virsuja, mihin se yleensä liitetään.

    • Kun ikää karttuu niin perinnejutut alkavat kait luonnollisesti kiinnostamaan. Nuorempana sitä vain ihmetteli, että mitä ihmeen sykeröitä mummon seinällä roikkuikaan :)
      Olen joskus nähnyt tuohesta jopa naisten puupohjaiset avokkaat!

  7. Lapsuudessani kuulin sanonnan.(”hiekalla ja huosiamella.”)
    Ilmeisesti meidän murteessa i puuttui tuosta tuohisykerön nimestä.Tuohisykeröitä oli aitassa.
    Käytettiin keväisin maalaamattomien aitan lattioiden pesussa 50-luvulla.
    Toinen tuohisykerö,tosin tarkasti punottu oli verkon paino.
    Niitä löytyi rantavedestä venetalaksen luota.
    Siinä vajaa nyrkinkokoinen kivi oli päällystetty tuohipunoksella ja varustettu kiinnityslangalla.

    • Minäkin muistan nähneeni noita tuohella päällystettyjä kiviä mummolan venevajan seinällä. Laitettiinkohan ihan ohutta hiekkaa sitten lattioille ja hangattiin tuolla huosiamella, ainakin on lähtenyt vähän kovettuneempikin lika irti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Lähetä kommentti

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Tilaa Kotipuutarha-lehti

Tutustumistarjous 4 lehteä 25 €
Tilaa nyt