Voihan pyhä jysäys sentään!! Raahustin äsken kotiin töistä ja ajattelin jäädä vielä hetkeksi ulos pienimmäisen kanssa. Siinä keinuttiin ensin vähän, kunnes tuli tietysti mieleen lähteä kiertämään pihalla, se tavallinen kierros, vaikka tuskimpa mitään vielä olisi kunnolla näkyvissä.
Vein penkin edustalle palasen lämmintä solumuovia ja nyt olen käynyt jo kaksi kertaa siellä polvillani ja vain ihaillut ja kuvaillut noita kaunottaria 🙂 Hädin tuskin maltoin välillä käydä lämmittämässä lapsille eilistä nakkisoppaa, sitten heti kiireesti takaisin:D Kunhan kirjoitan tämän postauksen, taidan mennä vielä kolmannenkin kerran, ehkäpä otan mukaani lasin punaviiniä ja skoolaan hiljaa yksikseni keväälle <3
Tässä kuvassa ovat samaisten lumikellojen lajitoverit, jotka ovat asustelleet ihan taivasalla. Aika pitkällä ovat jo nämäkin!
Peittelin kasvit lähtiessäni tuollaisella muovitetulla ja virkatulla suojaruukulla. Pelkään kauriiden ahnaita hampaita:( Ehkäpä sittenkin asettelen vielä tuon punaisen rasian näiden ylle, sillä se kestää kiven asettamisen päälle painoksi.
Tässä kuva toisaalta, missä ilmeisesti tähtilumikellotkin jo kurkkivat malttamattomina kevättä. Nämäkin täytyy vielä kohta käydä peittelemässä ainakin havuilla. Ihme, että nämä yleensäkin ovat vielä syömättä, sillä eilen aamulla tämän penkin läheisyydestä, lönkytteli karkuun neljä kaurista:( Vaan en minä näitä kyllä vielä eilen tuossa nähnyt, ovat varmaankin paljastuneet kunnolla vasta tänään.
Ei mutta nyt täytyy lopettaa, en millään malta enää vain istua tässä koneella ;D
Kevät on nyt todellakin täällä<3
Ihania 🙂
Mikä ihana keväinen yllätys töistä kotiin palaajalle.
Ihana yllätys! 🙂
Voi että, ihanaa! Siellä ne olivat kaikessa hiljaisuudessa valmistautuneet punaisen hupun alla. Lasi punaviiniä ja skool, ymmärrän täysin ettet malta pitää silmiäsi erossa noista kaunottarista!!
Omat Flore Plenot olen istuttanut niin tyhmästi, että siinä on vielä lunta, vaikka nyt jo suurin osa pihasta on lumeton. Siirsin tänään myös yhtä suojaverkkoa kattamaan yhden lumikellomättään ja talventähdet, sillä nekin joku söi viime vuonna – voipi olla yhtä hyvin valkohäntäpeura, metsäkauris kuin jäniskin.
Yllätykset ovat ihania, varsinkin puutarhassa 😉
Vautsi! Mie romahan… Meillä on puoli metriä lunta!
Kyllä noin kauniille kevän merkille kelpaa skoolata. Muuten taidan olla kuin Satu ja romahtaa, meillä ihan täysi talvi lumen puolesta.
Huisia! Taidan ensi syksynä ripotella puutarhan täyteen punaisia keksirasioita. Jos vaikka pääsisin osalliseksi noin huimista kokemuksista.
Voi ihanuutta. Tuntuu sydänalassa nähdä noita näin virtuaalisestikin. Minä asettelin tänään peurakarkotteita, yritän opettaa kauriit pois pihalta ennen tulppaaniaikaa 🙂
Oi, ihana!
Mikä ihana yllätys!
Suloiset lumikellot ei koskaan petä <3. Tuopa on kaunis lajike, jotenkin tanakamman näköinen kuin se peruslumikello.
Kyllä se kevään tulo vaan saa aikaan mukavasti pientä lisä sydämen tykytystä ;)!
Ihan mahtavaa. Kevät on siis tulossa!
Voi miten suloinen yllätys<3
Ihana yllätys!
Aah, ihania! Tästä se lähtee =)
Voi ihanuuden ihanuus!
No, olipas yllätys!
Voi miten suloisia! Toivottavasti skoolasit 🙂 Oletko pitänyt tuota keksipurnukkaa niiden päällä? Hih.
Parasta laatua oleva ylläri! Taivasalla asustelleetkin yksilöillä näyttää olevan kevät mielessä :).
Voi veljet mikä ylläri!!! Päivän kohokohta suorastaan tuollainen löytö! 🙂
Oi ei, kevään ehkä ihanin yllätys, talvi on muisto vain!
Joo, laatikko on ollut tosiaan ihan vahingossa sipulien päällä, samalla kun se on suojannut ulkovalojen sähkötöpseliä ja muuntajaa kosteudelta!
Kiitos kaikille yhteisesti kommenteista, on niin ihanaa kun voi jakaa innostustaan samanhenkisille ihmisille, kiitos kun olette olemassa<3