Sain kenties viime hetkillä toteutettua tämän marketista ostamani jouluruusun istutuksen. Olisihan se ollut kaunis tuossa astiassaankin, mutta säätiedotus lupailee viikonlopulle kiristyviä pakkasia ja jo nyt ulkona tupruttaa sankasti lunta, joten istuttamisella oli kiire. Sain samalla korotettua varjotarhan laajennusta turpeella ja jotenkin tuntui, että sen pitäisi olla vielä vähän enemmän koholla tuosta vasemmasta reunastaan. Aloitinkin siihen jo vähän pientä muuria tukea antamaan. Saa nähdä miten nuo maat tuosta vielä keväällä humpsahtaa, voi olla että saan kärrätä siihen vielä jokusen kuorman lisää turvetta ja kompostia. Penkki sai vielä tänään yhden kärryllisen hevon herkkua niskaansa;) Jouluruusun peittelin lopuksi havuilla, jotta sen olisi mahdollisimman mukava vaipua talviunilleen<3
Myös irlanninkataja on päässyt tuonne uudelle luonnon alueelle, josta kyselinkin teidän vinkkejänne, klik. Polku jäi vielä toteuttamatta ja luulen, että jätän sen suosiolla kevääseen, jospa löytäisin sille vaikka mukavan mutkittelevan muodon väistellessäni vuokko mättäitä;)
Oskarin puhurit kaatoivat kalliolta muutaman lahopuun ikävästi kulun tielle, joten ne piti myös äkkiä saada raivattua ennen kelien huononemista. Samalla kun setä musta oli kerran ottanut sahan esille, niin päädyimme myös kaatamaan jo vuosia pohtimastani puuparista toisen. Vaahtera sai väistyä tammen tieltä. Jotakin niin surullista on mielestäni aina vähänkin isomman puun kaatamisessa, mutta puut kasvoivat niin lähellä toisiaan, etteivät olisi millään mahtuneet molemmat kasvamaan kauniiksi. Myös kaksi huonovointista pienehköä koivua sai kaatua, ne olivatkin jo sisältä pahasti lahoja. Saimme vielä saman päivän aikana puut halottua ja pinon jatkeeksi, ai että sitten tykkään puu hommista! Jo pelkkä moottorisahan ääni ja “tuoksu” ovat niin kotoisia, herättävät muistoja lapsuudesta<3
Voi että miten suloisia nuo jouluruusu ja irlanninkataja tuolla laajoilla alueillaan vielä odottaen naapureita <3 Suloisuuden huiput!
Olemme kyllä niin samiksia, en minäkään keksi parempaa puuhaa kuin halkohommat, mullankärräykset ja kivenpyöritykset 😀
Olen niin mielissäni kun on tosiaan se tilanne, että kunnostettua tilaa on mukavasti jäljellä sekä varjon, että valon kasveille. Seuraavaksi vain niitä siemenluetteloita lukemaan ja haaveilemaan jouluruusun tulevista naapureista <3 Ehkä tuo ruumiillinen työ vaan on siksi niin palkitsevaa kun voi nähdä kättensä jäljet, eivätkä ne katoa yleensä yhtä nopeasti kuin vaikka siivotessa tai ruokaa laittaessa. Kivimuuritkin säilyvät yleensä sukupolvelta aina seuraavalle<3
Oletpa ollut ahkerana! Minua myös kiinnosta kaikki puuhommat..olen kärsinyt vieroitus oireista kun käteni leikattiin. Nyt käsi alkaa olla kunnossa niin pääsen vihdoinkin puuhommiin! Ja kivi hommeleissa aika vierähtää kuin siivillä!
Hm en nyt tiedä ahkerasta, tällä hetkellä tuntuu, että on vähän liian monta projektia yhtä aikaa aluillaan:( Ei tiedä mistä alkaisi ja kun se joulukin vielä painaa päälle, äh siitä ei kyllä pitäisi ottaa mitään stressiä. Toisaalta nyt kun satoi vähän lunta ja pakkasiakin ilmeisesti tulossa niin voi kyllä suosiolla vetäytyä sisälle ja jättää piha hommat nyt vähäksi aikaa, keskittyisi vaikka viimeinkin saamaan ne ikkunalaudat paikoilleen;D
Hieno juttu, että kätesi alkaa olla kunnossa. Toivottavasti ei nyt niin paljon tulisi vielä lunta, että saisit kerättyä puut talteen!