Pohjolan pikkumetsä

Pohjolan pikkumetsä

Astu pihan pikkumetsään! Kun istutat puita ja pensaita, tarjoat monivuotisen kodin lukuisille hyönteisille ja linnulle. Ja koska puutarhan tehtävä on olla myös kaunis, tämä istutus täyttää esteetikonkin toiveet. Seurattavaa riittää lehtien puhkeamisesta aina syksyn väriloistoon. 

Atsalean kukinta tuo väriä alkukesään. Myöhemmin katse kiinnittyy kasvin lehdistöön. Pihlajien upea erikoislajike ’Autumn Spire’ sopii puuksi myös pieneen pihaan, koska se kasvaa kapeana pylvään muotoisena. Keltaiset marjat ja punainen syysväri hehkuvat happomarjan viininpunaisen värityksen ja japaninangervon keltaisen lehdistön rinnalla. Istutuksessa maata suojaa kestävä ja tiheä tuivio, yksi puutarhan parhaista havukasveista.   

Puut ja pensaat ovat puutarhan sydän. 

Piirros: Anni Pöyhtäri

Siirry äänestämään >>

Pohjolan pikkumetsä

  1. Pylväspihlaja ’Autumn Spire’ (Sorbus-risteymä)
  2. Revontuliatsalea ’Golden Lights’ (Rhododendron Lights-Ryhmä)
  3. Japaninhappomarja ’Atropurpurea’ (Berberis thunbergii
  4. Keltajapaninangervo ’Goldflame’ (Spiraea japonica
  5. Tuivio (Microbiota decussata)

 

Revontuliatsalea 'Golden Lights'
Revontuliatsalea ’Golden Lights’

Tuivio

Tuivio

Istutuksen kasvit

  1. Pylväspihlaja ’Autumn Spire’ (Sorbus-risteymä). Pilarimainen pikkupuu ’Autumn Spire’ on lumoavin syyskesällä, kun sitruunankeltaiset marjatertut ja tulipunainen lehdistö loistavat rinta rinnan. Kirpeät marjat käyvät mehuihin ja hilloihin. Kesäkuussa latvusta koristavat isot valkoiset kukinnot. Täysikasvuisena puu on 4–5 m korkea, mutta vain 1–1,5 m leveä. Irlannissa syntynyt pihlajaristeymä kestää talvet todennäköisesti Oulun korkeudelle. Vyöhykkeet I–V.
  2. Revontuliatsalea ’Golden Lights’ (Rhododendron Lights-Ryhmä). Kesäkuun alussa pikkupensas peittyy kullankeltaisiin, tuoksuviin kukkiin. Kukinto on 10–15 cm leveä. Syksyllä pronssinpunaisena hehkuva lehdistö on kuin uusi kukinta. Atsaleoja ei tarvitse varjostaa talvella, sillä lehdet varisevat syksyllä maahan. Leikkaustarve on vähäinen: keväisin poistetaan kuivuneet ja vioittuneet oksat. Korkeus noin 100 cm. Hyvin talvenkestävät revontuliatsaleat menestyvät vyöhykkeillä I–IV.
  3. Japaninhappomarja ’Atropurpurea’ (Berberis thunbergii) on koko kasvukauden tummanpunalehtinen, kaarevaoksainen pensas. Kevätkesällä pensasta koristavat vaaleankeltaiset pikkukukat, joista kehittyvät punaiset marjat säilyvät oksilla pitkälle talveen. Piikkinen, melko matala ja leveähkö pensas sietää hyvin auringon paahdetta ja kuivuutta. Korkeus 100 cm. Vyöhykkeet I–III (IV).
  4. Keltajapaninangervo ’Goldflame’ (Spiraea japonica) loistaa aurinkoisen keltalehtisenä. Heinäkuussa oksien kärkiin avautuvat ruusunpunaiset, miedosti tuoksuvat kukat. Isot lehdet puhkeavat oranssinkeltaisina, vihertyvät hieman kesän aikana ja hehkuvat syksyllä oranssin sävyissä. Tiheäoksainen pikkupensas on kasvutavaltaan useimpia keltajapaninangervoja pystympi, kapeampi ja täysikasvuisena lähes metrin korkuinen. Kasvupaikka aurinko–puolivarjo, kuiva–tuore, keski- tai runsasravinteinen. Vyöhykkeet I–III (IV).
  5. Tuivio (Microbiota decussata) on matala ja leveä havupensas, joka kattaa maanpinnan tiiviisti versoillaan. Havukasvina se tuo eloa ja vihreyttä puutarhaan talvellakin. Pehmeältä tuntuvat suomumaiset neulaset saavat syksyllä punaruskean sävyn, mutta keväällä lehdet muuttuvat jälleen vihreiksi. ”Jokapaikan” kasvina tuivio menestyy niin auringossa kuin varjossa, kuivassa tai hikevässä, niukka- tai keskiravinteisessa kivennäismaassa. Tuiviosta tulee noin 100–150 cm leveä ja 30 cm korkea. Vyöhykkeet I–VI.

 

Katso myös muut istutussuunnitelmat:

Esteetikon kukkakeidas
Syötävä metsäpuutarha

Siirry äänestämään >>

2 Comments

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.