Perennat

Ukonhatut

Pitkälle loppukesään kukinnallaan ilahduttavat ukonhatut (Aconitum) ovat kaunistaneet puutarhojamme jo pidemmän aikaa, nimittäin ne saapuivat meille jo ensimmäisten koristekasvien joukossa 1800-luvun puolessavälissä.

Tummanpuhuva perenna

Tämä kukkapenkeistä korkealle kohoava tummanpuhuva kasvi on alunperin kotoisin läntisestä Euroopasta. Sillä on useita lähilajeja ja kantoja, kuten Suomen lehdoissa kasvava harvinainen ja rauhoitettu lähisukulainen lehtoukonhattu (Aconitum lycoctonum subsp. septentrionale). Suomen puutarhoissa tapaamme erityisesti tarhaukonhattua (A. x stoerkianum) sekä harvinaisempaa aitoukonhattua (A. napellus subsp. lusitanicum).

Erikoisen kukan omaavan ukonhatun kukat ovat sinisen eri sävyisiä, valkoisia tai valko-sinisiä. Tämä monivuotinen kukka on tunnettu myös sen myrkyllisyydestään, jonka vuoksi kasvia käsitellessä tulee suojautua hyvin. Ukonhatut kannattaa myös sijoittaa perenna- ja pensasryhmissä taustalle tai keskelle.

puolivarjo

runsasravinteinen, kohtalaisen paljon humusta sisältävä kasvualusta

loppukesä

80–120 cm

Näin onnistut ukonhattujen kanssa

Muista suojata kätesi ja silmäsi aina kun käsittelet ukonhattuja, jotta mahdollisiin haavoihin tai naarmuihin ei joudu myrkyllistä kasvinestettä.
Ukonhatut viihtyvät parhaiten puolivarjoisessa paikassa, missä kukinta pysyy runsaana ja kasvi terveenä helteistä huolimatta.
Kasvi viihtyy myös auringossa, kunhan kasvualusta on erityisen syvä ja hyvin vettä pidättävä.
Suosi runsasravinteista, kohtalaisen paljon humusta sisältävää maata.
Tue korkeimmat lajikkeet ainakin tuulisella paikalla.
Lisää ukonhattuja jakamalla juurakko varhain keväällä. Voit jakaa varhain kukkineet ukonhatut myös elokuussa.
Kasvia voi lisätä myös itse kerätyistä siemenistä. Tällöin on kuitenkin mahdollista, että siemen on syntynyt risteytyksen tuloksena ja sen jälkeläiset poikkeavat emokasvistaan. Estä härmä kastelemalla pitkinä hellejaksoina. Härmä iskee paahteisilla ja kuivilla paikoilla kituviin kasveihin.