Uudet, pohjoiseen sopivat lajikkeet ja onnistuneet kasvatuskokeilut puhuvat viiniköynnöksen puolesta. Viinirypäleiden kasvatus vaatii kärsivällisyyttä, mutta oikeilla lajikkeilla ja hyvällä hoidolla onnistut.
Viiniköynnöksen istuttaminen
Paras istutusaika on keväällä, mutta astiataimia voi istuttaa läpi kesän. Tärkeintä on, että taimet ehtivät juurtua hyvin ennen talven tuloa. Kaiva köynnöksille vähintään 60 cm syvä kuoppa. Lisää multaan kompostia tai maatunutta lantaa. Kasvualustaan lisätään vuosittain myös kalkkia tai tuhkaa. Poikkeuksen muodostavat ‘Zilga’ ja ‘Supaga’, jotka viihtyvät happamassa maassa. Istutus rinteeseen tai kohopenkkiin varmistaa, ettei sadevesi lammikoidu köynnöksen tyvelle. Savimailla kasvualusta kannattaa salaojittaa. Kasvihuoneissa on tärkeää, että viiniköynnös juurtuu suoraan pohjamaahan.
Viiniköynnöksen kastelu ja lannoitus
Viiniköynnös kasvaa voimakkaasti ja tarvitsee siksi runsasta lannoitusta. Elokuussa lannoitus vaihdetaan typettömään syyslannokseen, jotta köynnös ehtii valmistautua talveen. Nuoret taimet vaativat myös säännöllistä kastelua. Viiniköynnös kasvattaa syvät juuret 3–5 vuodessa ja sen jälkeen se pärjää jopa ilman kastelua.
Viiniköynnös kasvihuoneessa
Kausihuoneen eli lämmittämättömän kasvihuoneen etuna on pidempi kasvukausi. Köynnökset lähtevät kasvuun aikaisin keväällä ja lämpöä riittää myöhään syksyyn. Kasvihuoneessa myöhäisetkin lajikkeet ehtivät kypsyä varmemmin ja köynnökset tuleentua ennen talven tuloa. Kasvihuoneeseen suositeltavia lajikkeita ovat muun muassa ‘Blå Burgunder’ eli ‘Pinot Noir’, ‘Bolero’, ‘Frankentahaler’, ‘Summersweet’ ja ‘Fabel’.
Viiniköynnös avomaalla
Viiniköynnöksiä voit kasvattaa lämpimällä ja tuulensuojaisalla paikalla avomaalla. Hyvä paikka on esimerkiksi talon eteläseinusta. Varmimmat lajikkeet avomaalle ovat tarhaojukkaviinit ’Zilga’ ja ’Supaga’ sekä törmäviinistä polveutuva ’Beta’. Myös uudempia lajikkeita, kuten pääkuvan punertavaa ‘Somerset Seedless’ -lajiketta kannattaa kokeilla avomaalla, joskin kasvihuoneessa sadosta tulee runsaampi.
Viiniköynnöksen leikkaus
Vapaasti kasvava viiniköynnös tekee runsaasti versoja ja rypäleterttuja, mutta kaikki rypäleet eivät ehdi kypsyä ja marjat jäävät usein pieniksi. Viiniköynnöstä leikataan sadon laadun parantamiseksi. Tavoitteena on saada 2–3 voimakasta päärankaa, joista kasvaviin sivuversoihin muodostuvat rypäletertut. Terttujen määrää rajoitetaan niin ikään. Kasvukaudella tehdään useita erityyppiä leikkauksia ja syksyllä versoja typistetään voimakkaasti. Leikkausohjeita löytyy alan kirjoista ja oppaista sekä osoitteesta viininkasvattajat.fi
Lue lisää viiniköynnöksistä! Kestotilaajana löydät jutun helpoiten digiarkistostamme.
- Vihdoinkin viiniä pohjolasta / Kotipuutarha 4-2018
- 40 vinkkiä – Satoisa viiniköynnös / Kotipuutarha 4-2015
- Kunnon sato viiniköynnöksestä / Kotipuutarha 9-2014 s. 32
- Viinitarhurin oppivuodet / Kotipuutarha 4-2010 s. 72
Hei
Haluaisin ostaa viinirypäle lähtijä. Mistä sellaisen löytäisin
Viiniköynnösten taimia kannattaa kysellä puutarhamyymälöistä!
Sellaista tässä kyselen.. Miten ison multatilan tarvitsee, jos haluaisi viinirypäleen lasitetulle parvekkeelle..? Sekä miten paksut eristeet ympärille.Entä mahtuuko kasvamaan, vai onko liian suuri?
Hei
Viiniköynnökselle varaisin vähintään 100 litran multatilan, sillä köynnös kasvattaa suuren juuriston. Istutusastia tulee eristää talven varalta styroksilla tms. ettei multa jäädy. Itse köynnöksenkin voi kietaista kovien pakkasten ajaksi pakkaspeitteeseen. Viiniköynnös kasvaa todella nopeasti ja tulee vuosien myötä suureksi, mutta se kestää hyvin leikkaamista ja on siten mahdollista pitää aisoissa.
Terveisin,
Piia Kotipuutarhasta
Onnistuneesti olen kasvattanut vuosia sitten pistokkaita, mutta omani eivät lähteneet sitten kuitenkaan menestymään, liekö syynä liian kuuma muovihuone tai joku muu syy epäedullisessa kasvupaikassa.
Sen sijaan pois antamani taimi menestyy ulkona suojaisessa paikassa ja on jo tuottanut ihan reippaasti rypäleitä, erittäin hyviä kertoivat olleen.
Mikä tarkoittaa, että ensi keväänä, jos hengissä ollaan, otan uudet pistokkaat ja laitan juurtumaan, enkä istuta niitä enää muovihuoneeseen, vaan avomaalle suojaiseen paikkaan. Oma alkuperäinen ostotaimeni Zilga on kärsinyt kilpikirvoista kahteen otteeseen siihen malliin, että olen joutunut leikkaamaan ison osan oksista kokonaan pois. Eli kannattaa todella etsiä lämmin ja suojaisa seinänvierusta, huolehtia kastelusta kuivina kesinä ja unohtaa muovihuoneet.