Muhkeat juurekset

Juurekset

Syyskesä ja syksy ovat juuresten kulta-aikaa. Leutoina ja kosteina syyspäivinä myöhäiset juureslajit, kuten palsternakka, juuripersilja ja mustajuuri keräävät juuriinsa kokoa ja makeutta. Aikaisin nostettu palsternakka on maultaan lempeä, kun taas lokakuussa mausteinen ja tuhti.

Lannoita ja kastele juureksia

Ravinteita tulee olla riittävästi saatavilla vielä alkusyksystä, johon ajoittuu muun muassa palsternakkojen, kaskinauriiden ja myöhäisten porkkanalajikkeiden kiihkein kasvu. Lannoitteksi sopii ruohosilppu, hyötykasvien kastelulannoite tai laimennettu bokashiliuos.

Muista kastella juureksia etenkin, jos syyskesä on kuiva ja lämmin, sillä vedentarve yltyy suurimmilleen mukulan kasvaessa kokoa. Syksyn myötä useimpien juuresten kuori paksuuntuu, mikä parantaa niiden säilyvyyttä.

Hyvä kasvualusta juureksille

Syksy on parasta aikaa maan kunnostukselle. Seuraavan vuoden sato alustetaan nyt. Maalajin merkitys ei ole vain ulkonäköseikka, vaan kasvualusta vaikuttaa sadon makuun, mureuteen ja suuruuteen.

Kuohkeassa ja multavassa maassa juurikasvi pystyy kasvattamaan syvän ja tuuhean juuriston, mikä näkyy nopeana kasvuna ja sadon mehukkuutena. Sadosta tulee helposti kitkerää, puisevaa ja jopa tikkuisen oloista, jos kasvualusta on rakenteeltaan heikkoa, heikosti vettä pidättävää ja vähäravinteista.

Ihanteellinen juuresmaa on multava ja hikeävä hieta. Pitkän kasvuajan vaativien ja syväjuuristen juuresten, kuten talviporkkanan, palsternakan ja mustajuuren, kasvatuksessa maalajin ominaisuudet korostuvat entisestään. Savimaa pidättää hyvin vettä ja ravinteita, mutta runsaat sateet tiivistävät sen herkästi. Hiekkamaa on ilmavaa, mutta sillä on huono veden- ja ravinteiden pidätyskyky. Sekä savi- että hiekkamaan kohentamiseen auttaa eloperäisen aineksen säännöllinen lisääminen ja katteiden käyttö. Ne parantavat veden- ja ravinteiden pidätyskykyä ja palkitsevat kukoistavana kasvuna.

Ongelmallisessa paikassa avun voi tuoda hiekkaviljely, jossa juurekset kasvatetaan noin 0–8 millimetrin raekoon hiekassa ruohosilpun voimalla.

Juuresten syyskylvö ja muita vinkkejä

Kokeile loka-marraskuussa porkkanan, mustajuuren ja etenkin palsternakan syyskylvöä. Ripottele siemenet maanpinnalle. Savimaalla kannattaa kylvöt tehdä kohopenkkiin.

Jätä pari palsternakkaa korjaamatta, jotta ne kukkivat ja tuottavat siemeniä seuraavana vuonna. Rajoita kukkivan kasvin kylväytymistä ja paranna siemenien laatua poistamalla osa kukinnoista. Varmista siementen tasalaatuisuus keräämällä ne samasta osasta sarjakukintoa.

Nopeuta vihreiden kasvijätteiden maatumista pilkkomalla niitä ja sekoittamalla silppua pintamultaan. Naateista vapautuu maahan kaliumia, joka hyödyttää samassa paikassa kasvavia juureksia seuraavana vuonna.

Porkkanan sadonkorjuu
Sadonkorjuu

Mikä meni pieleen porkkanan kasvatuksessa?

  • Porkkanan haaroittuminen johtuu yleensä pääjuuren saamasta osumasta, jolloin se katkeaa ja sivujuuret alkavat paksuuntua.
  • Lyhyt ja topakka juuri voi johtua lajikkeen ominaisuudesta tai tiiviistä maasta. Jos porkkanaa on kasvatettu samassa paikassa monta vuotta, voi syynä olla ankeroisen vioitus.
  • Kitkerä maku voi johtua veden tai ravinteiden puutteesta. Lajikkeella on myös makueroja. Joskus kitkeryys tulee pitkästä säilytysajasta jääkaapissa.
  • Boorin puute aiheuttaa korkkiutumista ja epämuotoisuutta sekä pienijuurisuutta.
  • Liian tiheä tai väljä kylvös aiheuttaa porkkanalla kitukasvuisuutta tai liian kookkaaksi kasvamista.
  • Halkeilua esiintyy, kun kuivaa kautta seuraa kostea jakso. Kostea kesä tai porkkanan ”ylikypsyys” voi myös aiheuttaa erityisen herkästi poikki napsahtavia juuria, samoin boorin puutos.
  • Pehmeneminen ja juuren kärjen vaaleus johtuu maan liiallisesta märkyydestä. Aiheuttaja on maan mikrobisto.
  • Juurien partaisuus johtuu porkkanakempin imentävioituksesta kasvupisteessä ja lehdissä.
  • Juurimato eli sepäntoukka tai miinaaja aiheuttavat koloja juuren pintaan.
  • Vaaleankeltainen toukka juuren sisällä on porkkanakärpäsen toukka.
  • Heikko varastosäilyvyys johtuu liiallisesta tai liian puutteellisesta typpilannoituksesta tai puutteellisesta viljelykierrosta. Samassa paikassa porkkanaa kannattaa viljellä vain joka neljäs vuosi.

Kuvat: Teija Tuisku

Vastaa:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.