Loviisan lähettyvillä Pernajassa sijaitseva Suur-Sarvilahden kartano on Louhivuoren kartanon kanssa ainuita 1600-luvulta säilyneitä kartanolinnoja Suomessa. Näitä kahta kartanoa yhdistää myös se, että kumpikin on mittasuhteiltaan niin kartanoiden kuin paratipihoja reunustavien siipirakennusten osalta samaa kokoluokkaa. Suur-Sarvilahden päärakennus on koristeellisempi ja siinä on nähtävillä useita barokkiajalle tyypillisiä ratkaisuja. Pääsin tutustumaan Suur-Sarvilahden kartanoon ja sen puutarhaan Puutarhataiteen Seuran syysretkellä.
Kartanon pihalla meitä oli vastassa ystävällinen kartanonrouva, joka johdatteli meidät Suur-Sarvilahden saloihin. Itse kartanoa on alettu rakentamaan vuonna 1672 yliamiraali Lorenz Creuzin toimesta. Alkujaan kartanon puutarha käsitti ainoastaan humalatarhan ja jonkin verran hyötykasvien viljelyä. Kartano on kokenut vuosien saatossa monta myllerrystä ja se on vahingoittunut useaan otteeseen mm. Isovihan, Pikkuvihan ja 1800-luvulla riehuneen tulipalon johdosta. Varsinaista puutarhaa on käsittääkseni päästy suunnittelemaan ja rakentamaan vasta 1700-luvun loppupuoliskolla.
Symmetrinen barokkipiha ja kujanteet
Nykyään Suur-Sarvilahden kartanon edustalla on näkyvillä lähinnä 1930-luvulla puutarha-arkkitehti Paul Olssonin uudelleen suunnittelema symmetrinen barokkipuutarha. Lähinnä päärakennusta sijaitsee suorakaiteen muotoinen vesiaihe, jota ympäröi kukkaistutukset sekä neljä muotoonleikattua tuijaa. Niiden takana näkyy niinikään suorakaiteen muotoinen nurmikenttä ja sitä reunustavat murskekäytävät. Piha-aluetta kiertää pensasaidat ja takorautaisen portin takana häämöttää kartanolle johtava koivukujanne, mikä on Suomen pisimpiä yhtenäisiä koivukujanteita. Koivukujanteet ovat saaneet alkunsa jo 1800-luvun alkupuoliskolla. Vanha kujanne näkyy kauas ympäröivässä maisemassa ja sitä on pidetty vaurauden merkkinä. Se on myös osaltaan luonut ylevyyden tunnetta kartanoon tulijalle.
Paraatipihaa reunustaa symmetrisesti kaksi kellertävää siipirakennusta. Kumpaisenkin siipirakennuksen ympärillä on polveilevasti porrastuva leikattu pensasaita.
Puutarhafasadi ja puutarhan eri vaiheita
1850-luvulla Suur-Sarvilahden puutarhassa puhalsivat muutosten tuulet. Puutarhan vaiheittaiseen kaunistamiseen alettiin panostamaan. Hyötypuutarhan puolella lisättiin kasvulavojen määrää ja monipuolistettiin viljelyksiä. Puutarhaan rakennettiin viinirypälehuone ja ansari, jossa parhaimmillaan kasvatettiin yli 800 kasvia niin kartanon sisätilojen kuin ulkotilojenkin koristukseksi. Puutarhan hedelmätarha tuotti persikoita ja viinirypäleitä yli omien tarpeiden ja niistä myytiinkin suurin osa. Samaan aikaan aloitettiin kartanon puiton uudistyöt ja hyötytarhan reunamille rakennettiin lampi ja pieni saari, jonne kuljettiin kaunista kaarisiltaa pitkin. Puistikkoa muutettiin maisemapuutarhaksi, jossa kulki lukuisia hyvinhoidettuja murskekäytäviä. Käytävien varsilta avautui näkymiä niin komeaa kartanolinnaa kohden kuin upeana avautuviin maisemiin. Levähdyspaikoiksi oli rakennettu kivisiä penkkejä, joista kartanopuistossa on nykyään jäljellä vain siellä täällä näkyviä rapautuneita penkkien osia.
Rakennuksen puutarhan puoleisella edustalla oli suuri murskeympyrä, jota reunusti 1930-luvun suunnitelman mukaan tehty vaahteramaja, jossa oli koristeelliset, puoliympyrän muotoiset puutarhapenkit vastakkain ja perennapuutarha oli valkoiseksi maalattujen tolppien ja niissä kiinni olevan portin takana. Nykyään näistä porteista on jäljellä yllä olevan kuvan mukaiset tolpat. Niiden päältä on kadonneet pallokoristeet ja pylväiden takana sijainneesta vaahteramajasta on jäljellä vain murskeympyrä.
1850-luvun maisemapuutarhauudistuksessa kartanon puistoon istutettiin useita euroopanlehtikuusia ja aivan erityinen lammen rantaa pitkin kulkenut hopeavaahterakujanne. Nyt maisemapuiton lammen puoleinen osa on luonnontilassa ja sieltä täältä pilkottaa kasveja muistona entisaikojen loistokkuudesta. Puutarhat ja puistot ovat merkittävä osa suomalaista kulttuuriperintöä ja väliin toivoisikin suurempia ponnisteluja niiden alkuperäisen loistokkuuden palauttamiseen. Tietysti kimuranttia on se mikä on niiden alkuperäinen loistokkuus, kun yhdelle aikakaudelle kumarramme samalla ehkäpä pyllistämme toiselle. Tällä hetkellä kartano on Svenska Kulturfondenin omistuksessa ja kartano toimii yksityiskotina. Kiitos ihanasta vierailusta ja katsauksesta kartanon vaiheisiin ja elämään =)
Olipa ihana lukea tämä postauksesi. Voi kunpa olisin ollut tuolla mukana. Ehkä vielä joskus aikataulut natsaa ja päästään yhteiselle reissulle!
Ensi kerralla yritetään järkätä niin, että lähdetään porukalla =)